Porvoo : WSOY 1971. Sidottu, 80 sivua.
Päällys: Seppo Polameri.

Takakansi:
Koko maailma on vaeltajalle avoin. Kaupunkien, kahviloiden ja kesänlämpöisten rantojen kulkurityttö pistää tanssiksi silloinkin kun itku ei ole kaukana.

Etulieve:
Arja Tiainen on syntynyt 1947 Seinäjoella karjalaisista vanhemmista. Hän on toiminut neljätoistavuotiaasta erilaisissa ammateissa ja työpaikoissa, harrastanut kirjallisuuden ohella balettia, piirustusta, maalausta, liftausta. Hänen runoistaan avautuu todellisuus, jossa ei tunneta koulutuksen eikä turvatun toimeentulon suojaa. Hänen tietonsa ja kokemuksensa ovat sen, joka on kävellyt »takit langoiksi, kengät nauraviksi».

Pertti Jokisen teosarvio, julkaistu Arvostelevassa Kirjaluettelossa 1/1972, Kirjasammosta:
”Tiainen, Arja: Nukun silmät auki.
Tämä on jälleen niitä kokoelmia, jotka yrittävät rikastuttaa itseään toimimalla lähes kaikilla runonteon eri osa-alueilla. On kovin pitkää ja hidasta juttelua yleisistä asioista, on puhdasta menemisen riemua kulkurin valssin tahdissa, lyhyttä luonnon- ja rakkauslyriikkaa, melkein mitä vain. Tietenkin tuloksena on yhtä ja samaa sekasotkuista kaaosta, johon täysin hukkuu pari kohtalaisen osuvaa oivallusta ja sointuvaa säettäkin.”

---

Arja Tiainen on toisenlainen tähti suomalaisella runotaivaalla: kansakoulupohjalta ponnistava suurten ikäluokkien edustaja, jonka runoissa ei hyvinvointiyhteiskuntaa järisti kiitellä. Hän taitaa yksin edustaa työläiskirjailijoittemme sotien jälkeen syntynyttä sukupolvea. Hänen tekstinsä ovat välillä rankkoja vaan eivät tunteettomia, kovia vaan eivät kylmiä. Mitään varsinaisia hyvänmielenkirjoja hänen teoksensa eivät ole koskaan. Mutta eivät ne myöskään ole huonoja.
Tiaisen esikoisteos Nukun silmät auki on kautta aikojen ollut suosikkini, sillä kerta toisensa jälkeen löydän siitä puhuttelevan runon tai kaksi. Tällä lukukerralla tajusin, miten valitettavan hyvin kokoelma on kestänyt aikaa. Tänäänkin meillä on joukko huonosti koulutettuja nuoria (aikuisia), jotka saavat korkeintaan pätkätöitä. Tänään heistä tosin kannetaan juhlapuheissa kovasti huolta – vaan nouseeko heidän joukostaan yhtään arjatiaista. Sillä onhan kirjallisuus nykyään kohtalaisen pitkälle koulutettujen tonttia, se oli sitä jo 1970-luvulla. Jaksaako tämän päivän syrjäytetty ponnistaa kyllin korkealle ja kaivaa iloa vaikka itsestäänselvyyksistä? Vaikka Tiaisen runot rankkoja ovatkin, ilottomiksi niitä ei voi moittia. Runoilijalla on asenne kohdillaan. ”Minä hengitän vielä. Siitä on iloa / vuosikymmeniksi.”

Arja Tiainen Kirjasammossa
Arja Tiainen WSOY:n sivuilla
Arja Tiainen Wikipediassa
Nukun silmät auki Kirjasammossa

Nukun silmät auki oli parin muun Runorepussa täyden kierroksen tehneen kirjan kanssa tarjolla HEP-ketjussa. outa1977 heppasi, ja nyt kirja nukkuu matkalla Sastamalaan. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos tästä! Tiainen on yksi suosikkirunoilijoistani. Runojen lukeminen on jäänyt vähiin viime vuosina, voisin enemmän aktivoitua sen suhteen. :)
Kiitos myös kirjanmerkistä.

"Minä hengitän vielä. Siitä on iloa
vuosikymmeniksi."

"Yhdentekevän kanssa
oudon kadun varrella
vieraassa talossa.
Sietämätöntä herätä näin,
kävellä katuja puhki
aamu usvassa."

Kyllä Tiainen edelleen säväyttää. Tämä teos avaa paikoin hyvin sen aikaista Suomea (60/70-luku), ajan henkeä ja naisen asemaa.
Haluan lukea tätä vielä uudelleen ja niinpä saa toistaiseksi jäädä pysyvään kokoelmaan.
Pidän muuten myös tästä kannesta. Niin nostalginen, että sieluun sattuu.