Takakannesta:
"Elokuussa 1968 arkkitehti Juho Tiihonen palaa kotikaupunkiinsa Kuopioon, jossa elementtikerrostalot kohoavat ja vanhat puutalokorttelit hävitetään. Niin katoavat myös asukkaiden muistot, joita poliittisesti herännyt Stella Mertanen nauhureineen tallentaa. Pieni Hilla, isovanhempiensa silmäterä, leikkii ja imee aikuisten puheita.

Muutama loppukesän päivä Euroopan hulluna vuonna nostaa pintaan vanhat valheet ja hylkäämiset ja koettelee aatteen rajoja. Uusi sukupolvi kapinoi - me emme tee mitä emme tahdo!"

Kähkösen Kuopio-sarjan seitsemäs, itsenäinen osa.
Otava, 2016, kovakant., 412 s.

Entiseltä työkaverilta pikkujouluissa 2017.

Oli selvästi minun virheeni, että luettuani edeltäneet osat peräjälkeen pidin useita vuosia taukoa ennen siirtymistäni tähän Kuopio-sarjan 7. osaan. Olin unohtanut monet henkilöhahmoista ja se selvästi vaikeutti pääsyä tämän osan imuun. Kirjan lopusta löytyi luettelo sarjan henkilöistä - sen olisi voinut sijoittaa alkuun, jotta lukemaansa olisi hahmottanut helpommin. Joka tapauksessa Kähkönen kirjoittaa -60-luvun Kuopiosta häkellyttävän elävästi ja aidon tuntuisesti. Pidin kielestä, joka oli savolaissyntyiselle ihastuttavan kotoista. Samoin miljöö - minäkin muistan Valion baarin :)

Tarjolle BC-tapaamiseen!

Minä olen pitkään luullut, että minulla olisi tämä kirja, mutta en ole merkannut sitä itselleni Goodreadsissa ja viimeksi etsiessäni en muistaakseni myöskään löytänyt sitä. Äiti asui kyseisenä vuonna Kuopiossa, joten senkin takia kiinnostaisi.