Takakannesta:
Ihmismielen petollisten syövereiden kuvaaja yllättää jälleen. Kun Robert Walter, Amsterdamin pormestari, näkee vaimonsa nauravan juhlissa kaupunginvaltuutetun kanssa, hän epäilee heti pahinta. Pitkästä ja onnellisesta avioliitosta huolimatta Robert on varma Sylvian petollisuudesta - ja vielä kaiken lisäksi miehen kanssa, joka on ympäristöintoilija ja haluaa pilata Amsterdamin horisontin rakentamalla sen täyteen tuulivoimaloita. Pian juhlien jälkeen esiin putkahtaa valokuva, jossa kolme mielenosoittajaa pahoinpitelee poliisia Vietnamin sodan vastaisessa mielenosoituksessa - kuvan löytäneen toimittajan mukaan Robert on yksi pahoinpitelijöistä. Heti perään Robertin 94-vuotias isä ilmoittaa, että hän haluaa kuolla vaimonsa kanssa yhdessä, heidän itse päättämällään hetkellä. Onko päätös todella yhteinen vai yrittääkö toinen Robertin vanhemmista päästä toisesta eroon? Pormestari-romaanissaan Koch näyttää, miten näennäisesti tasapainoinen ihminen voi yhtäkkiä sotkeutua täysin omien pelkojensa ja epäilystensä verkkoon. Vai onko sittenkin niin, että kaikki pelot ja epäilyt ovat totta ja Robert Walter näkee elämänsä nyt ensimmäistä kertaa sellaisena kuin se on?
*********************
Päivitys 31.12.17
Pukki toi Kochin uusimman teoksen ja sen seurassa vuosi vaihtui ihan huomaamatta. Mutta kirja jätti myös hieman ristiriitaiset fiilikset eikä se mielestäni yllä kirjailijan aiempien teosten, Lääkärin ja Naapurin tasolle.
Kochille tyypillisesti kirjan päähenkilö, Pormestari ei ole mikään kovin sympaattinen henkilö. Hänen lähipiirissään tapahtuu kaikenlaista kummallista ja kysymyksiä herättävää eikä Pormestarin suhtautuminen asioihin anna hänestä mairittelevaa kuvaa. Pormestari on ainakin erittäin itsekäs, ehkä jopa narsistinen persoona. Ja hyvin isänsä kaltainen! Koch kirjoittaa arvoituksellisesti ja ainakin minä olin lopussa aika "hoo moilasena". Mitä oikein tapahtui, mihin kaikkeen Pormestari oikein olikaan syyllinen? Mitä Sylvian veli lopussa ehdottelee?
Eihän kirjan toki tarvitse olla valmiiksi pureskeltu, mutta jotenkin Pormestarista jäi liian hämillinen olo...
******
Mies luki tämän myös. Hänen mielestään pormestari oli vain vainoharhainen...

Pormestari lähtee kylään Keravalle:)

Pormestari on Keravalla, vaikka ei Keravalla pormestaria oikeasti olekaan... Kiitokset Tyrnimarja, kun sain tämän luettavakseni. Laitan lukupinoon. Palautan niin pian kuin mahdollista.

Aloin lukemaan tätä talvilomalla. Sitten sain flunssan enkä jaksanut lukea edes kirjaa, joten tämä oli tauolla. Oli vähän vaikeaa päästä takaisin sisään tähän kirjaan, kun oli niin monen päivän tauko välissä.

Kirja oli hyvä, mutta minunkaan mielestäni ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin aiemmin lukemani Kochin kirjat (ne kaikki kolme). Tuntui, että tässä oli vähän liikaa eri juttuja (muistaakseni aiemmissa kirjoissa keskityttiin lähinnä yhteen asiaan), se teki tästä hieman sekavan. Kirjan loppu oli aika hämärä. Kirjan alkuosa oli siis mielestäni parempi kuin loppu.

Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että sain lukea tämän. Kiitokset kirjalainasta, Tyrnimarja! Saat kirjan takaisin, kun nähdään seuraavan kerran.

Palautuu Tyrnimarjalle. Kiitokset lainasta!

Kirja palasi kotiin. Kiitos kommenteistasi Flower!

Pormestari matkustaa seuraavaksi Tampereelle. Syrjäyttääkö Lylyn? :):)

Lylyn kilpailija saapui Tampereelle tänään, nähtäväksi jää, syrjäyttääkö nykyisen pormestarin :) Hauska sattuma oli, että Pormestaria postista hakiessani löysin sattumalta 1,5 v matkalla olleen BC-kirjan, aitoon BC-pussiin pakattuna. Vapautusilmoitusta ei kirjasta oltu tehty. Näin ne kirjat lisääntyvät, tämän yhden sijasta hyllyssäni nyt siis kaksi kirjaa enemmän kuin eilen! Kiitos!

Koch valloitti minut jälleen kerran! Mietin tätä lukiessani, etten aikaisemmistakaan lukemistani suomennoksistaan muista varsinaisia juonia, mutta mieleen on jäänyt tämä sama tunnelma, joka houkuttelee minut ahmimaan kirjan kertaistumalta. Mustan huumorin ja vakavien teemojen - tässä eutanasian - yhdistäminen toimii, ja Koch avaa valloittavalla tavalla ihmismielen pimeitä puolia sanoittamalla niitä sisäisiä ajatuskulkuja, joita ei yleensä sanota ääneen. Omalla tavallani opin pitämään tästäkin epäluulojen ja harhaisten ajatusten täyttämästä pormestarista. Vallan ihanaa ärsykettä aivoille nämä Kochin kirjat.

Kochia on kiinnostanut lukea jo pitempään.