Muistakaa: kukaan ei puhu! Syrjäisen lähiön nuoret kokoontuvat pommisuojaan peloteltavaksi Kuokkamummolla. Onko kyse pelkästä leikistä?

Onko tämä muka tieteellisen tutkimuksen aihe? Saila kiinnostuu lapsuusseudustaan, siellä elää yhä sama, hänellekin tuttu julma perinne, johon lapset painostavat toisiaan osallistumaan. Muistot kotiseudusta ja teinirakkaudesta vaivaavat yhä myös aikuista Samuel Autiota, hän ei saa niistä otetta. Jos Kuokkamummo on pelkkää kaupunkilegendaa, miksi ihmisiä katoaa jäljettömiin? Entä mitä tapahtuu autiossa, kielletyssä kartanossa merenrannalla? Heikkohermoinen lukija ei haluakaan tietää.

Ärsytti kirjan sekavuus, se ettei asioita sanottu vaan jätettiin avoimiksi. Miksi ei voi kirjoittaa suorasanaista tekstiä, kun idea ja juoni ovat hyvät ja mahdollisuudet olisi ollut oikeasti hyvään romaaniin. Ihme kikkailua.

Kierrätyshyllyyn