Kyllähän Saarikoski on niin älykäs ja sujuvasanainen kirjailija/runoilija, että ainakin minä nautin kovasti hänen teksteistään. Vaikka hän on hyvin dramaattinen usein, niin mielestäni rehellinen. Hän haluaa ärsyttää ihan tahallaan valtaapitäviä ja hänellä on siihen kanttia! Helppoa ei elämä ole kaikkien "mielen hirviöiden" kanssa taistellessa.
" Minä olen sellainen että teippaan suuni, ja kun sitten juovuspäissäni repäisen teipin irti, purkautuu kaikki sisään pakotettu, joka mielen pohjalla hautuessaan on vääristynyt hirviöiksi. Kun ne ryntäävät liikkeelle, en enää voi niitä pidättää enkä myöskään osaa pitää itseäni vastuullisena siitä mitä ne tekevät. Ne palaavat aikanaan takaisin, kerääntyvät ympärilleni, ne ovat piikkisikoja, ameeboja, kaksipäisiä lintuja, lapsia päässään reikä jossa pulppuilee harmaita herneitä, eivätkä ne ole vihaisia vaan tekevät itseään tykö, osoittavat kaikin tavoin alamaisuuttaan. Minä tuhoan ne, vien ne kirkkaaseen auringonvaloon ja ne kuivettuvat, kutistuvat, katoavat."

Luonto on Saarikoskelle tärkeä ja hän kuvaa tunnelmallisesti hiihtoretkiään tai puutarhan hoitoaan, mikä ei ole hänelle helppo homma. Tietysti Suomen ja Ruotsin (missä hän asuu tätä kirjaa kirjoittaessaan) politiikkaa hän seuraa tarkasti ja kommentoi.

Kirja jää toistaiseksi pysyvään kokoelmaani. Osallistun sillä "Suomalaiseen lukuhaasteeseen".

Kirja vapautuu pääkaupunkiseudun reissulla Sellon kirjastoon.
Lukuiloa Saarikosken ystäville!