Romanttista jännitystä.

Juliana Fall saa perintönä Trubaduurin hiomattoman, legendaarisen hiomattoman timantin, jonka perässä on suuri joukko entisestä natsista lähtien.

Kerran luettava, aivot narikkaan viihdettä.

Aulassa

Lähti mulle mukaan.

Aivot narikkaan, todellakin. Mukana oli paljon henkilöitä, joiden välillä kirjailija hyppi. Tämän hyppimisen hän aloitti liian varhain ja liian nopealla temmolla. Välillä en tajunnut kuka soitti ja kuka tapasi kasvotusten. Harmitti, kun juonesta olisi ollut moneksi.

Uuteen kotiin teetä ja dekkari 8 kierrokselta.

Kiitos! Kirjailija on ihan outo minulle ja uudet dekkarituttavuudet kiinnostavat aina. Kiitos myös teestä :-)

Tämä oli ihan hyvä uusi dekkarituttavuus, vaikka törmäsinkin samaan ongelmaan kuin sutti. Itse asiassa pysyin melko hyvin perillä ihmisistä, mutta en meinannut pysyä perässä siinä, missä milloinkin oltiin. Kirjassa hypittiin tapahtumissa usein kaupungista ja jopa maasta toiseen. Yhtäkkiä oltiin Hollannissa, vaikka äsken vasta oltiin New Yorkissa ja henkilötkin saattoivat vaihtua siinä välissä. Tästä kohtaamastani haasteesta huolimatta pidin kirjasta, sillä tapahtumat etenivät sujuvasti ja osa henkilöistä oli kiinnostavia persoonallisuuksia. Erityisesti ihastuin Wilhelminaan, joka ei hätkähtänyt mitään.

Maahaasteessa tämä kirja edustaa Vietnamia, sillä entiset sotilaat muistelevat pitkin kirjaa kokemuksiaan Vietnamissa. Itse en ole maassa käynyt, mutta joskus perheen kanssa haaveilimme sinne matkustamisesta. Lapset olivat silloin paljon pienempiä ja ajatus kaatui siihen, että matkatoimiston reissulla olisi ensin istuttu ikuisuus lentokoneessa ja sen jälkeen toinen ikuisuus bussissa. Tähän vielä päälle kaikki se aika, mikä kuluu lentokentillä, niin ei kiitos. Mutta muistan, että ne kuvat kyseisestä kohteesta olivat aivan upeita.

Tämä kirja piiloutui Rantakassiin. Jännittäviä lukuhetkiä ja hyvää kevään jatkoa!

Jännitystähän näytti Arvoitusarkusta putkahtavan :-) Kiitos, Saka74!

EDIT: Siis Rantakassistahan tämä tuli...

Minä en tähän oikein ihastunut, vaikka se nopealukuinen olikin. Henkilöitä oli vähän liikaakin ja alussa uusien ihmisten esiinmarsittaminen rupesi puuduttamaan. Monta kertaa jouduin laskeskelemaan, onko koko juttu edes mahdollista, kun välillä ollaan natsien miehittämässä Hollannissa, välillä soditaan Vietnamissa ja ihmiset ovat kuitenkin suhteellisen nuoria. Pikkuisen homma helpotti, kun jossain välissä tajusin, että alkunäytöksen ja varsinaisen tarinan välissä oli ehtinyt kulua 7 vuotta. Uskottavuuden kanssakin oli ongelmia, kun ensin kerrotaan, miten Bloch oli kerännyt ympärilleen kovien ja uskollisten miesten joukon, mutta jonka jäsenet ensimmäisen tiukan paikan tulleen luikkivatkin häntä jalkojen välissä pakoon. Eihän tätä tietysti ole dokumentiksi tarkoitettu, mutta ei tämä nyt parodiakaan ollut.

Kirja jatkoi matkaansa seuraavalle lukijalle.

Kiitos kirjasta! Enpä ole tähän kirjailijaan aiemmin törmännytkään.