Kovakantinen. - suomentanut Matti Rosvall. - Helsinki : Jalava, 2013. - 224 s. ; 22 cm. - (Saturnus SciFi ; 4)
Alkuteos: The drought, ©1965

www.risingshadow.fi (20.5.2018):

Mereen kaadetut teollisuusjätteet synnyttävät veden pinnalle haihtumisen estävän kalvon, jolloin sateet lakkaavat ja maapalloa alkaaa koetella ennennäkemätön kuivuus. Jokien ja järvien kuivuessa paahtavan auringon alla alkaa kiivas ja väkivaltainen taistelu ruoasta ja vedestä.

Tohtori Charles Ransom pakenee kuivuutta satojentuhansien muiden tapaan rannikolle. Siellä hän näkee, miten kamppailu eloonjäämisestä karsii ihmisestä kaiken yksilöllisyyden.

J. G. Ballard (1930–2009) nousi scifin uuden aallon huipulle teoksellaan Uponnut maailma. Nyt ensimmäistä kertaa suomennettu Kuivunut maailma on kiinteä jatko sen entistä ajankohtaisemmille teemoille.

*******
Kirjan tahrat ovat viiniä. Ei saisi pitää kirjoja lattialla eikä hajottaa viinilaseja.

Totuushan on, että tätä planeettaa ei pelasta muu kuin ihmiskunnan joukkokuolema. Pandemiaa odotellessa ihan kiinnostava lukukokemus.

Vaihtoehtoinen loppu. Ihmiset ovat kusipäitä. Kannibalismikaan ei tullut yllätyksenä, eikä sillä mässäilty. Pieni maininta. Varmasti normaalia vastaavassa tilanteessa. Ärsyttävä loppu.

Lopultakin matkaan. Lukuiloa!

Kirja perillä, kiitoksia! Maailmanloppua odotellessa...

(en muuten lainkaan tajunnut, että tämä on peräisin jo vuodelta 1965)

Tarina oli jokseenkin yhtä kuiva kuin sen edustama maailma... Huomattavasti kiinnostavammin kirjoitettuja dystopioita olen lukenut, tämä meni vähän pakkopullaksi. Mutta sainpa täytettyä Helmet-haasteeseen kohdan "kirja on vanhempi kuin sinä"!

Onneksi olkoon, löysit kiertävän kirjan! Ota mukaasi, lue ja palauta joskus kiertoon uusia lukijoita etsimään. Mukavaa olisi myös, jos piipahtaisit täällä kertomassa mitä kirjasta pidit ja minne olet sen jättänyt :)