Takakansi:

"Kumpi imuroi, siivoaa keittiön ja kylppärin, lakaisee perunalastut sohvan alta ja heittää pois tyhjät maitotölkit jääkaapista? Kumpi opettelee tekemään ruokaa tai tietää missä säilytetään käsipyyhkeitä, fonduepataa, joulukoristeita? Iiris ja Isto asuvat Itä-Helsingissä ja yrittävät totutella toisiinsa ja toisen sukuun, olla perhe, yhteiskunnan tukipilari. Mutta "miksi aina minä" on kysymys, joka kivistää kun pitäisi tosissaan leikkiä kotia. Onko elämä vain asuntolaina, lauma muksuja ja keski-iän kyllästyminen? Vai onko jossain kuitenkin bileet, joihin et vain ole saanut kutsua?"

Vapautui miitissä. Lukuiloa!

Kiitos LolaRobin kirjasta ja kivasta miittiseurasta + synttärilahjasta, tosi sopiva ;-) !
Nämä ihmissuhdekoukerot kiinnostavat aina ja olen tykännyt Eve Hietamiehen kirjoista aiemminkin.
Toivottavasti nähdään siis Jyväskylässä vuorostaan! Hyvää syksyä!

En voi rehellisesti sanoa tykänneeni kirjasta, joka jätti hieman ankean olon.
Kirjassa on paljon terävää huomiointia ja kielikin on paikoin osuvaa, mutta tunnelma läpi lähes koko kirjan melkoisen ahdistava ja päähenkilöiden kommunikointi, jos sitä kielenkäyttöä voi nyt kommunikoinniksi nimittää, töykeää ja vihaista. En tiedä, kummanko puolella ikään kuin olisin, kun kumpikaan ei oikeastaan ole oikeassa. Oiskohan perheneuvonnasta tai avioliittoleiristä ollut apua!

Herkkyyttäkin kirjasta yllättäen löytyy vaikkapa silloin kun päähenkilö muistelee lapsuuttaan ja isän kanssa tehtyjä veneretkiä. "Minä ja isä ajettiin purjeveneiden keskellä sillä savuttavalla moottoriprutkulla ja aina meitä sai hinata takaisin milloin mistäkin saaresta. Niitä kesiä pidin elämäni parhaina."
Kyllähän jokainen joskus toivoo voivansa vain "haihtua pois" kun kaikki painaa päälle. Kirjailijalla muistaakseni on ihan omakohtaista kokemusta tästä! Toisaalta tätä kirjaa kirjoittaessaan hän ei vielä ollut kohdannut elämänsä miestä, nykyistä aviomiestään, jonka piirteitä hän ilmeisesti on lainannut uudemmissa kirjoissaan. "– Alan on juuri sellainen mies, josta sytyn: fiksu, turvallinen ja lapsirakas äijä. Tosimies uskaltaa olla pehmeä. Sellainen, joka pussaa vauvaa keskellä kauppakeskusta." Mitähän tälle Teräsmiehen morsiamen miehelle oikein on tapahtunut kun aluksi auvoinen suhde on muuttunut niin raadolliseksi? Vai oisko syytä sekä sysissä että sepässä :D. Pappaan suhtautumisen ymmärrän oikein hyvin. Jos mun pappa (kumpikin kuoli ennen syntymääni) olisi tappanut kissanpentuni, en minäkään olisi häntä voinut rakastaa, vaikka hän sitten lojuisikin sairaskodin sängyn pohjalla. Ulkoilureissun kuvaus papan kanssa on melkoisen surkuhupaisa. Kyllähän kirja saa ajattelemaan omaakin lähitulevaisuuttaan :D.

Osallistun kirjalla "Suomalaiseen lukuhaasteeseen".

Tarjoan kirjaa lokakuun miitissämme ja jos ei löydy ottajaa, vapautan samalla reissulla pääkirjaston vaihtohyllylle.

Kiinnostavia lukuhetkiä!

villi vapautus Vanhan Kirjan Talven yhteydessä kansalaisopiston vaihtohyllylle

Leppoisia lukuhetkiä löytäjälle!