Avoimien ovien päivä (in Finnish)

by Anna-Leena Härkönen | Literature & Fiction | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
Registered by wingAnneliswing of Kerava, Uusimaa / Nyland Finland on 8/28/2017
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
3 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by wingAnneliswing from Kerava, Uusimaa / Nyland Finland on Monday, August 28, 2017
319 sivua

kuvaus
Asta on eronnut ja saapuu vanhempiensa luokse viettämään joulua. Helsingissä Asta toimii kuvaussihteerinä ja yrittää toipua erostaan. Teos keskittyy Astan ja hänen äitinsä suhteeseen sekä kerronnan nykyhetkessä että takautumissa menneisyyteen. Äiti on kieltänyt tyttäriltään oman tahdon ja haluaa nähdä heidät yhä tottelevaisina lapsina. Vähitellen Asta alkaa nähdä äitinsä moniulotteisempana ihmisenä ja vapautua omista peloistaan.
(Leena Rantamäki/ Sanojen aika)
Romaani naisen elämän suuresta solmusta - tarina täynnä hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta

Kolmekymppisen Astan aviomies on lähtenyt tiehensä, ja Asta matkustaa jouluksi lapsuudenkotiinsa. Siellä hän saa vastaansa perheen rakkauden, jolla äiti aikoo parantaa tyttärensä erosurun. Äidin ja tyttären läheisyys paljastuu kuitenkin näennäisyydeksi, todellisten tunteiden pettämiseksi.

Journal Entry 2 by wingAnneliswing at Kerava, Uusimaa / Nyland Finland on Monday, August 28, 2017
Ensin kirja vaikutti hiukan tympeältä. Miksi päähenkilö on niin vaikeuksiensa riivaama ja vatvoo äitinsä tekemisiä koko ajan? Kaikesta huolimatta jatkoin lukemista ja huomasin kuinka paljon kirjan äidin ja tyttären suhde muistuttaa anoppini ja hänen vanhimman tyttärensä suhdetta. Anoppi on kohta satavuotias ja muisti on mennyt ja tytärkin puolivälissä kahdeksaakymmentä, mutta yhä taistellaan. Todellisuus kätketään valheiden hunnun taa. Anoppi olisi halunnut että lapset, kaikki neljä, olisivat pysyneet hänen helmoissaan ja muisteli usein sitä ihanaa aikaa jolloin ketään vierasta ei ollut sotkemassa perheidylliä. Todellisuus on siis tarua ihmeellisempää. Vai onko Härkönenkin törmännyt kirjan kuvaamaan todellisuuteen? Ei kai tuota kaikkea ole mielikuvituskaan luonut.

Journal Entry 3 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, October 01, 2017
Hupsis, luulin että Härkönen kertoisi tässä omista solmuistaan, joissa kyllä riittää kerrottavaa. Uskon hänen olevan Suomen Kymmenen Kärjessä -neurootikkojen listalla. Fiktiossa hän on ollut mielestäni falskin tuntuinen ja kirjan takakansi ei paljastanut onko kyseessä fakta vai fiktio. (Edit: hups, sanotaanhan siinä: romaani).
Vielä en ole kirjaa avannut, mutta Anneliksen kommentista tulee mieleen kälyni, joka soittaa ihan joka ainoa päivä pojalleen, 38 vee, New Yorkiin, jossa tällä on vaimo ja lapsi. Eli ei siis ole poika yksin suuressa maailmassa. Eikä ole ainoa poika. Hänen vaimonsa, ollessaan vielä tyttöystävä, kysyi hieman ihmetellen puhuvatko kaikki suomalaiset miehet JOKA päivä äitinsä kanssa??? Yksi veljeksistä on kummipoikani, 36 vee, jonka tapasin eilen ensimmäistä kertaa ilman äitiään (joka lomailee New Yorkissa sen toisen veljen luona). Ja kun kolmas veljes päätyi muutama vuosi sitten naimisiin, sanoi äitinsä, että nyt en enää tule siivoamaan kämppääsi viikkosiivousta, kun sinulla on vaimo sitä varten. En tiedä kuvittelinko, että pöytään olisi levinnyt hetken hiljaisuus.

Journal Entry 4 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, October 07, 2017
Täytyy hoidella oikolukuasioita sitä mukaa kun niitä ilmenee; lehmät eivät ole raskaana vaan tiineenä, eikä sitäkään tarvitse erikseen mainita, jos kuolinsyy on revennyt kohtu, josta törröttää ulos vasikan jalka. Ja preeriahiireksi kutsuttu eläin kulkee elävässä elämässä nimellä aavikkorotta tai gerbiili.

Perhejoulut: Lapsena tykkäsin, mutta kun veri ei oikeasti ole vettä sakeampaa, niin kiroilin mielessäni kaikkia niitä jouluja, jotka me perheettömät vietimme isoveljeni kanssa äidin luona - minulla kun ei tämän veljen kanssa ole muuta yhteistä kuin sukunimi. Viime jouluna olin ensimmäistä joulua yksin ja se oli oikeastaan aika mukavaa, kun sai tehdä mitä halusi ja siihen tahtiin mikä hyvältä tuntui. Oli ihan oikea joulurauha.

Journal Entry 5 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, October 07, 2017
Hei, täähän asuu Ullanlinnassa!

Kuva: Mulla ei mennyt kuin 52 vuotta löytää tämä hieno seinäkoriste Ullanlinnasta. Villa Gunnebo, Pietarinkatu 23.

Journal Entry 6 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, October 08, 2017
Muutti sittenkin Hakaniemeen. Varmaan kuuluu rapusta enemmän ääniä öisin, sano. Kirjoittaja on selvästi viettänyt aikaa Ullanlinnassa, koska tietää, että Neitsytpolun alussa TUULEE. Siellä on oikea tuulitunneli ja sateenvarjontapponurkkaus. Tosin se voi olla jo Kaivopuistoa, koska on ihan puiston reunassa, en tiedä missä raja kulkee.

Ikkunasta tulevien raiskaajien pelko voisi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta työkaverilla on tuttu, joka asui Sinebrychoffin puiston vieressä eikä ihan alakerroksessa. Niin vaan oli joku hemmo kiivennyt kesäyönä avoimesta ikkunasta sisään, sitonut ja raiskannut tämän tutun ja painellut matkoihinsa. Ei saatu koskaan kiinni. Nainen muutti äitinsä luo asumaan samoin tein ja asunto meni myyntiin, ei siellä voinut olla. Hän sai työkaverini vanhemmilta yhden heidän vanhoista labbiksistaan "turvakseen", koska öisin ei uni tahtonut tulla, jos kuului mikä vaan risaus. Siitä on nyt ehkä 25 vuotta aikaa.

Jotenkin pitkäpiimäiseltä tuntuu tämä kirja, mutta vielä en ole jättänyt kesken. Olen noin 45 vuotta saanut kuunnella yhden äiti-tytär -suhteen vatvomista ja sisarkateutta, joka syö ihan hirveästi energiaa, kun sille antaa vallan. Onneksi minulla ei ole lapsia eikä sisaria.

Kuva: Syksy Huvilakujalla. Tämä puolestaan saattaa olla jo Eiraa, en tiedä.

Journal Entry 7 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, October 08, 2017
Nonni, loppuihan se viimein.
En olekaan aikoihin muistanut, mutta oli aika, jolloin minäkin harkitsin kuvaussihteerin uraa. Muorilla oli joku tuttu, jonka tytär oli kuvaussihteeri, joka kertoi miulle yhden maratonpuhelun aikana mitä kuvaussihteeri tekee, ja sen jälkeen en enää edes harkinnut. Ei nimittäin ole valkoisen miehen työtä, sano. Siihen aikaan eläinhoitajia ei koulutettu Suomessa ja kuuliaisena tyttärenä uskoin vanhempia, jotka sanoivat, että täytyy olla joku ammatti. TV:tä tuijotin ahkerasti, joten tämmöinen jobi tuli mieleen. Sitten ajattelin, että kirjoista tykkään myös ja niin miusta tuli libristi ja Akateeminen urani alkoi Keskuskadulla. Onneksi niitä eläinhoitajia alettiin kouluttaa, sitä hommaa on nyt tehty 30 vuotta eikä kaduta.

Kuva: Kissa saa Biolight-hoitoa.

Journal Entry 8 by wingkirjakkowing at Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Tuesday, October 10, 2017
Varattu Jo_an_alle Lontooseen vietäväksi.

Journal Entry 9 by wingkirjakkowing at Green Park, Greater London United Kingdom on Sunday, November 12, 2017

Released 1 yr ago (11/15/2017 UTC) at Green Park, Greater London United Kingdom

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Ho Ho Holiday Gift Giving! Toivelistalukemista maanpaossa olevalle.

Journal Entry 10 by wingjo_an_awing at Wimbledon, Greater London United Kingdom on Wednesday, November 15, 2017
Kiitos toivelistakirjasta!

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.