Päivänsankarin vuoro. Runo! Laulu! Puhe! Tanssi!
Nousen seisomaan. Katselen hetken ihmisiä pöytäni ääressä. Kysyn kuka heistä olisi valmis tappamaan minut.

Viiskymppinen Anita on kirjailija, joka on väsynyt ammattiinsa. Uuden romaanin aloittaminen ahdistaa, sitä seuraisi väistämättä masennuskausi. Onko hänen pakko kirjoittaa, onko pakko edes jaksaa elää? Kun Anita omissa syntymäpäiväjuhlissaan kysyy ystäviltään, kuka auttaisi häntä jättämään kaiken, hän huomaa törmänneensä tabuun(Kirjan takakansi.)

Onpas kulunut aikaa siitä kun olen lukenut Härköstä. Mukava oli lukea, vaikka aihe oli raskas. Oikein hauskalta tuntui idea, että kirjailija pohtii kirjan kirjoittamista kirjassa. Joskus voi tulla mieleen halu ajatella, että ei jaksa enää mitään, mutta mikä on oma vastaus sitten loppuviimein. Otin esille hyllyssäni olevat Härköset ja asetin tyynyn viereen odottamaan lukemista.

Vien mukana miittiin sitten tarjoan toivelistalla ja lopuksi vapautan Lahteen, jollei muuten mene.

Kirja on nyt minulla, paljon kiitoksia toivelistakirjasta, Mutteri! Oli todellinen yllätys saada näin uusi kirja luettavakseen. Luen tämän pian, jotta saan tämän eteenpäin (todennäköisesti löytyy toivelistoilta)!

Mutterin toiveena oli, että tämä uutuuskirja ei jäisi pitkäksi aikaa hyllyyn odottamaan lukemista, joten luinpa tämän nyt heti saatuani edellisen kirjan luettua loppuun.

Onpas hankalaa muotoilla sanoiksi mitä tästä kirjasta sanoisin (onneksi en olekaan kirjailija :))!

Kirjan aihe on raskas, masennus, johon kirjan päähenkilö, kirjailija, ajautuu alkaessaan jälleen kirjoittaa uutta kirjaa. Raskaasta aiheesta huolimatta tässä kirjassa on paljon mustaa huumoria, mikä ei sitten tehnytkään lukukokemuksesta niin raskasta. Oli mielenkiintoista lukea kirjailijaelämän huonoista ja hyvistä puolista. Kokonaisuutena ihan hyvä kirja. Ei tätä kuitenkaan tule luettua uudestaan, joten laitan tämän eteenpäin seuraavalle lukijalle lähiaikoina.

Kirja lähtee postitse seuraavalle lukijalle.

Hyviä lukuhetkiä, mukavaa loppukesää ja alkavaa syksyä!

Onhan tämä huippua, että saa postissa yllärinä tällaisen uutuuskirjan! Tämä kuuluu niihin kirjoihin, joita olisi halunnut rynnätä ostamaan kirjakaupasta, vaan onneksi en ole raaskinut :) Luulen, että luen juuri esiin kaivamani edellisen kirjan ensin, mutta sen jälkeen on varmaan Härköstä lukuvuorossa, että tämä ehtii muillekin kirjaa toivoneille. Suurkiitos, Flower78 ja Mutteri!

Olipas se varsin angstinen ja masennuksessa rypevä tarina, tahmea ja pirstaleinen. Kuvaus viisikymppisestä masentuneesta naiskirjailijasta tuntui niin omaelämänkerralliselta, että lukijana alkoi hirvittää - voinko antaa kriittistä palautetta parista viimeisimmästä kirjasta, jos kirjailija on noin heikoilla ja hauras? Suunnittelee itsemurhaa, koska ei koe osaavansa kirjoittaa? Rehellisesti kuitenkin myönnän, että vaikka Härkönen on vuosien ajan kuulunut suosikkikirjailijoihini, tämä tuotti pettymyksen. Joitain nauruja kirja sentään kirvoitti, Matti Nykäsen sitaattia luin jopa perheelle ääneen :)

Kirja matkaa seuraavalle toivojalleen!

KTMC 2017 # 43

Kiitos lukutuoli! Yllätit kyllä todella iloisesti. Luen tämän heti kunhan olen saanut luettua pari kirjaston kirjaa, joihin oli varaus.

Jotensakin ahdistava, mutta nopealukuinen kirja, josta ei heti tiedä lukiko tässä nyt linnun vai kalan. Härkösen hahmot ovat lähes aina moniongelmaisia itsensä kanssa kipuilevia ihmisiä. Niin oli nytkin. Miksi minä näin päähenkilössä kirjailijan itsensä? En todellakaan tiedä, mitä mieltä pohjimmiltani tästä kirjasta olen. Tunteet ovat ristiriitaiset. Kirja vaatii pari päivää sulattelua...
Mutta yksi asia on varma. Arvostan suuresti kirjailijaa, joka kirjoittaa ponihäntä eikä poninhäntä. Siitä Härköselle täydet pisteet ja vähän ylikin!

Kiitos kirjasta Ale! Oli kiva nähdä!