Entinen missi, nykyinen kohuttu valokuvamalli Sirkka Saarinen pidätetään kuvausmatkalla Bangkokissa epäiltynä huumeiden salakuljetusyrityksestä. Matkaseurueeseen kuuluva valokuvaaja Munthe kuvaa sattumoisin koko pidätystapahtuman. Munthen saavuttua Suomeen suuren viikkolehden päätoimittaja ottaa häneen yhteyttä ja hieroo kauppaa kuvista. Juttu saa yllättävän käänteen, kun Munthe löytää päätoimittajan ammuttuna.
Bangkokin matkalaiset muodostavat KRP:n huumetoimiston ylikonstaapeli Kaistilan tutkimusten ytimen, sieltä ratkaisun on löydyttävä.

Jätetään Pukstaavin kirjahyllyyn Vammalassa.

Pukstaavin bc-hyllystä. Huomasin kirjan, kun katsoin Sastamalassa olevia vapautuksia. Töistä tullessa kävin nappaamassa. Luin jokin aika sitten Kirstilän Jäähyväiset lasihevoselle (josta aikoinaan tehtiin tv-sarjakin). Tykkäsin.

Osallistun kirjalla Helmet lukuhaasteeseen kohtaan 46: Kirjan nimessä on vain yksi sana.

Okei. En pitänyt tarinaa kovin kummoisena sinänsä. Kirstilän humoristinen kerrontatapa kuitenkin miellyttää. Parasta antia oli lukea kohtia, jossa Kaistilan ajaukset lähtevät absurdiin lentoon.
On hauskaa myös lukea tälläistä 80-luvulla ilmestynyttä kirjaa, josta käy hyvin ilmi sen ajan ilmiöt: diaprojektorit, videonauhurit, kasettisoittimet, lankapuhelimet.. Lähihistoriaa, josta ei ole ihan kauhean paljon aikaa, mutta miten paljon onkaan teknologia kehittänyt noista ajoista, jotka 70-luvulla syntyneenä muistan oikein hyvin.
Nostalgista sävyä toi myös se, kun huomasin että tämä on Varilan sivukirjaston poisto. Ko. kirjasto oli ala-asteikäisenä hyvinkin tärkeä paikka. Sieltä kannettiin kirjoja lainaksi selkä "vääränä". :)

Kirja lähtee arvoitusarkusta napattuna huomenna kohti seuraavaa lukijaa. Mukavia lukuhetkiä!

Tämähän oli hyvä valinta Arvoitusarkusta. Mitään en ole tainnut Kirstilältä lukea. Jonkun hänen kirjansa taisin napata hiljattain mukaani vanhempieni hyllystä, mutta lukematta on vielä sekin.

Tämä oli toinen lukemani Kirstilän teos ja pidin tästäkin. Pidän Kirstilän tyylistä kirjoittaa. Kirjoissa oleva huumori uppoaa minuun hyvin ja tätäkin oli todella mukava lukea eikä tehnyt yhtään mieli harppoa, ettei vain yksikään humoristinen kommentti jäisi väliin. Näitä luen kyllä lisää, ja onneksi jokin teos taitaa hyllyssäni vielä ollakin.

Löytyyköhän pikkujoulumiitistä kirjan seuraava lukija? Jännittäviä lukuhetkiä!

Lukuiloa!