***TUUNATTU KANSI***
Kovakantinen. - jälkipuheen kirj. Eila Pennanen ; suom. Eila Pennanen ja Hanno Vammelvuo. - Weilin + Göös, 1981. - 2. p. 1983. - 253 sivua ; 22 cm
Alkuteos: Rites of passage, 1980

Kirjasampo (13.7.2017):

Nykyklassikon teos valtataistelusta, pahan syntyä ja vaikutuksia analysoiva vivahteikas romaani

William Goldingin esikoisteos ’Kärpästen herra’ (1954) hätkähdytti ilmestyessään tulevaisuudenkuvillaan. Se kuvasi ihmisten valtataistelua ja aggressiivisuutta eristetyssä yhteisössä antaen pessimistisen kuvan ihmisestä.

’Merimatka’, joka ilmestyessään 1980 sai Englannin Booker-palkinnon, on rakenteeltaan ja teemoiltaan samantapainen, mutta optimistisempi ja ilmapiiriltään kevyempi. Näyttämönä on vanha purjelaiva, joka kulkee hidasta reittiään Englannista Australiaan viime vuosisadan alkupuolella.

Päiväkirjan muotoon kirjoitetussa kirjassa piirtää nuori Talbot tarkkaa kuvaa laivayhteisön ihmisistä ja tapahtumista. Talbot poikkeaa useimmista Goldingin henkilöhahmoista: hän on ’normaali’ mies, puhdasmielinen, huoleton yläluokan jäsen, joka haluaa vain nauttia elämästä, mutta aiheuttaa kuitenkin tahtomattaan pahaa. Matkan aikana hän joutuu voittamana ylpeytensä ja kasvaa vakavampaan ja vastuullisempaan ihmisyyteen.

Pahan lähdettä edustaa laivan kapteeni, kiivas, kova mies. Kapteenin asenne heijastuu koko miehistöön, ja hänen vihansa saa katkerasti kokea nuori naiivi pappi Colley, joka kokee itsensä haavoittumattomaksi messupuvussaan, mutta pettää itseään liioittelemalla tärkeyttään. Colleyssa on myös taitelijaa: hän näkee omalaatuisia mielikuvia ympäristöstään, pohtii meren mittaamattomia syvyyksiä ja tiedostamattaan etsii elämästä myös nautintoja.

Neptunus-juhlasta muodostuu kirjan käännekohta. Tilaisuus, miehistön hillitön puolimystinen riitti, on suurta pahuuden riemujuhlaa. Sen vahvat tapahtumat muodostuvat lukijalle voimakkaaksi elämykseksi johdattaen tutkimaan läheltä Goldingin syvältäluotaavaa ihmiskuvausta, hyvän ja pahan tulkintaa, elämisen arvoitusta.
(takakansiteksti)

Taisi joku napata.

Pitäisiköhän lukea Kärpästen Herra uudestaan? Ja ennen vai jälkeen tämän...?
*
Luettu 15.7.
Pidin kovasti! Nyt siis pitää lukea goldingilta uudestaan Kärpästen herra ja ennen lukemattomista ainakin Darkness visible,jota jälkipuheessa monen kertaan mainittiin ja verrattiin tähän ja ainakin suomentaja Eila Pennasen mukaan muodostavat parin.

Paketointipöydällä.