Kolme kuuluisaa yksissä kansissa. Poistolöytö kirjastosta.

Olen pitänyt Henrik Tikkasen lyhyemmistä teksteistä. Näillä kirjoilla on kuitenkin sellainen maine, etten ole niitä oikein uskaltanut avatakaan. Olen pelännyt satuttavani itseni.

Nyt avasin, ja yllätyin kirjojen lukukelpoisuudesta. Tyylikkyys ei sinänsä yllättänyt: sitä osasin odottaa. Paikoin ilkeydet panivat toki haukkomaan henkeä; ihmisen kierous on sellaista ettei sitä aivan heti edes huomaa, ellei pyörittele tilanteita mielessään.

Erittäin kiinnostavana ajan- ja paikankuvana tässä on myös teos paikallaan. Tikkanen kärsii Suomen liian pienistä ympyröistä, mutta vetelee yhtä kaikki tottuneesti naruja; tai ainakin toimii verkostoissa "kuin kotonaan" (sattuva ilmaus!) Ideologisena ilmapuntarina tällainen teksti on jollain tapaa verhoja repivä.

Alkoholismin kuvauksia ei ole koskaan mieltäylentävää lukea, eikä niitä kai kukaan enää vuosikymmeniin ole ns. taiteilijaelämää romantisoiden lukenutkaan. Tikkasen suhtautumistapa niin alkoholinkäyttöön kuin muihinkin teemoihin (rakkauteen, sukupuolisuhteisiin, yhteiskuntaan, mihin tahansa ihmiselämän aspektiin) on asiallinen, raadollisuutta lähentelevä. Viehätys piilee nimenomaan tekniikassa, jolla fabulointi on toteutettu.

Psykologisesta näkökulmasta näistä voisi kirjoittaa vaikka mitä. Oletan kuitenkin kaiken sanomisen arvoisen olevan jo sanottu.

Luin tämän myös Maailman maat -haasteeseen Suomi-kirjana ja mietiskelin aivan kevyellä tasolla, millaisen kuvan Suomesta saisi tämän perusteella lukija, joka lukisi kirjaa Ruotsissa, Tanskassa tai vaikkapa Ranskassa. Pienet ympyrät toki ihmetyttäisivät, saisivat surkuttelemaan, loisivat kuvan todellakin *pienestä* ja pateettisesta maasta. Köyhyyttä ja kurjuutta ei Tikkasen piireissä esiinny, mutta se, miten tarkkanäköisesti suomalaista pikkuporvarillisuutta kuvataan, avautuisi ulkomaalaiselle lukijalle ehkä vain osin ja tulkittuisi jotenkin vinosti. Ruotsalainen tietysti hymähtäisi ylemmyydentuntoisena. Alkoholinkäyttö, no, ruotsalainen muistelisi finnjävloja ja jämähtäisi vanhaan Suomi-stereotypiaan. Muissa, kulttuuriltaan kaukaisemmissa maissa (vaikkapa Ranskassa) lukijalla ei ehkä olisi olemassa mitään valmista tietopohjaa, jolloin Suomi näyttäytyisi varsinaisena Illyriana, maassa jossa mitä mielikuvituksellisimmat asiat ovat mahdollisia...