Umayya Abu-Hanna (s. 1961 Haifa, Israel) on kirjailija, toimittaja ja mm. entinen Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä eurovaaliehdokas. Hän on Suomen kansalainen ja määrittelee itsensä suomenpalestiinalaiseksi. Abu-Hanna asui Suomessa 30 vuotta vuodesta 1981 ja muutti suomalaisen rasismin takia perheineen Alankomaihin vuonna 2010.

Umayya Abu-Hanna Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Umayya_Abu-Hanna

Tämänpäiväinen löytö Pirkkalan pääkirjaston vaihtohyllystä. Vein tällä viikolla hyllyyn ison pinon kirjoja, mutta varmasti yhtä paljon olen kantanut hyllyltä kotiin :-)

Olen tämän jokunen vuosi sitten lukenutkin, ja muistaakseni tykkäsin kovasti. Nyt uudestaan lukuun.

***
Luin yhdeltä istumalta, eikä tietenkään olisi kannattanut. Tämä on niitä kirjoja, jotka pitäisi ottaa luku luvulta: yksityiskohtien runsaus, politiikka, historia, maut, hajut, kokemukset... Paljon mahtuu suhteellisen ohueen pokkariin!

Kun kyseessä on Palestiina, pohjoismaiselle lukijalle tulee helposti "too much" -olo: kaikkea on liikaa, kaikki on uutta ja monitahoista ja äänekkäästi Suhtautumista ja Kannanottoa vaativaa... Kaikesta ja niiden alkujuurista pitäisi ottaa selko... eikä kaunokirjallisen teoksen äärestä haluaisi poukkoilla hakuteoshyllylle tai nettiin. Mutta ei voi mitään: monikaan poliittis-historiallinen yksityiskohta ei aukea aivan täydessä merkityksessään pelkän suomalaisen koulusivistyksen pohjalta. Projektia nimeltä Israel ja varsinkaan projektia nimeltä Palestiina ei tunneta täällä tarpeeksi hyvin.

Vaikka kirjoittaja kuvailee yksityiskohtaisesti, herkullisesti ja pitkällisesti arabian ja heprean kielten kirjaimia ja kirjoitusjärjestelmiä, niitä tuntematon lukija ei kaiken kuvailunkaan jälkeen kerta kaikkiaan ymmärrä mistä on kyse. Moni muu kulttuurin osa-alue, yleensä vielä vaikeammin määriteltävä, toimii samalla tavoin, kehittää samanlaisen esteen ympärilleen. Kirja etenee omaelämäkerrallisesti Umayyan varhaislapsuudesta teini-ikään, ja lukijalle avataan näkymiä juuri sen verran kuin kulloisenkin ikäinen lapsi ympäristöstään ja esim. radion uutislähetyksistä ymmärtää. Moneen yksityiskohtaan toivoisi enemmän kontekstia tai vähintään alaviitettä; ongelmana on vain se, että selitysosiosta tulisi helposti monin verroin itse kirjan paksuinen...

Itse osaan hepreaa, mutta en sanaakaan arabiaa, enkä tunne ollenkaan arabikulttuuria. Huomasin lukiessa selvästi, miten joillain alueilla katse ikään kuin liukui ajatusten yli, tajusi kyllä että tekstin yksityiskohdilla on jokin merkitys mutta ei pystynyt sitä ymmärtämään.

Kaiken tämän vuoksi Nurinkurin on mielestäni paitsi mielenkiintoinen ja viihdyttävä, myös tärkeä kirja. Kaikessa värikylläisyydessään ja särmikkyydessään se todellakin kutsuu ottamaan asioista selkoa. Kukapa haluaisi tämän luettuaan jäädä "turistiasteelle"?!

Kirja matkaa seuraavaksi Komentooralle. Lukuiloa!

Saatu tapanina CatharinaL:ltä luettavaksi.

Tässä menivät sekaisin kristityt, muslimit, arabit, juutalaiset, haifalaiset, nasaretilaiset. Koin kirjan sekamelskaksi. Olisi pitänyt tässäkin perehtyä lähemmin Lähi-idän historiaan ennen kirjan aloittamista. Nyt en oikein saanut mistään kiinni. En nähnyt mitään elämänriemua, en tuntenut mintun tai valkoisten gardenioiden tuoksua, joita odotin. Pitäisi ehkä lukea toiseen kertaan.

Palaa CatharinaL:lle.

Kirja on taas minulla.