Muutamassa kolmekymmenluvun taajamassa asuu keski-ikäinen, verevä, hieman rauhaton rouva Glad. Rouva Gladilla on suhteita, valtaa, rahaa. Takanaan kolme avioliittoa, kolme kohtaloa, kaikki hyvin erilaisia. Tuorein näistä on Ketonen, sisarustensa hemmottelema, rahasta ymmärtämätön mies, keskimmäinen rivakka urakoitsija Viljami Glad, kolmas – ja unohdettavin – kartanonpoika Åke.

Tuntijan ja taitajan ottein Joenpelto kuorii esiin ihmisen rooliensa takaa, luotaa nöyryytysten, koston, arimpien tunteiden ja toiveiden pohjavirtoihin. Syntyy upean dramaattista, uutta luovaa elämänkuvaa.
(takakansiteksti)

Oma maa mansikka kirja

Kuriiri merkkaa nähdyksi.
Luin alkuvuodesta Joenpellon Jottei varjos haalistu ja silloin muistaakseni oli puhetta ettei tämän kirjan vastaanottaja ole koskaan lukenut Joenpeltoa :)

Kiitos kirjasta ja minimiitistä tänään! Kyllä, on totta, että en ole koskaan Joenpeltoa lukenut. Kiinnostavaa! :)

Pelkään pahoin, että minusta ei tule Joenpelto-fania. En oikein osaa eritellä, mikä tässä tökki. Tarina oli ihan ok, henkilöt ihan ok, mutta jokin vain jäi puuttumaan. Mutta onpahan kokeiltu! :) Ja ehkä voin joskus kokeilla jotain toistakin Joenpellon teosta.

Tämä tuli Tindelitindan kautta minulle taas, kiitos kirjasta.