Pokkari, kustannusosakeyhtiö Tammi, 333s. Takakansi: "Kiehtova trilleri suosittujen Maria Kallio -dekkareiden tekijältä. Henkivartija Hilja Ilveskero kuhertelee ja pakoilee rakkaansa David Stahlin kanssa Italiassa. Äkkiä David katoaa - ja hänen huoneestaan löytyy ammuttu mies. Hilja palaa hämmentyneenä Suomeen, mutta vastausten sijaan kasaantuvat kysymykset. Onko David elossa? Miksi tämän puhelimesta oli löytynyt poliisipäällikkö Rytkösen numero? Mistä David oli saanut samanlaisen sormuksen kuin Hiljan äidillä? Vailla biologisia vanhempiaan kasvanut Hilja saa vihiä myös äitinsä surmaa koskevista yksityiskohdista. Oikeuden jalopeura on käänteikäs ja yllättävä trilleri ihmisen identiteetin moninaisuudesta ja sen peittämisestä. Mitä tehdä tilanteessa, jossa kehenkään ei voi luottaa?"

Ihan hyvä kakkos osa, vaikka pidin enemmän ensimmäisestä osasta. Tässä oli mielestäni vähemmän harlekiinimaisuutta vaikka peitto heilui tässäkin kirjassa ;) Loppu oli aika yllättävä, mikä on aina plussaa kirjassa. Helmet-lukuhaasteeseen 2017 tämä kirja sopii kohtaan 37: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta. Ja eikun seuraavaa ja viimeistä osaa lukemaan, kun se onneksi löytyy hyllystä

Olen lukenut nämä kirjat niiden ilmestyessä mutta nyt lienee aika lukea uusiksi. Kiitos!

Edelliseltä lukukerralta minua jäi vaivaamaan Hiljan suhde Oikeuden jalopeuraan. Tässä se aukesi aika hyvin. Samoin tämä kirja avasi paremmin ekan osan (valko)venäläisten asioita.

Ahmin tämän aika vauhtia, sillä kolmonen poltteli jo hyllyssä ;)

Kiitos kirjasta

Trilogia-haasteeseen luettu. Loppu oli minusta hieman yliampuva, mutta toisaalta jatko-osassa(Paholaisen pennut) sekin aukeaa paremmin.
Lehtolainen osaa koukuttaa lukijaansa, juuri näiden juonenkäänteiden vuoksi, jotka aukeavat jatko-osissa.

Miittiin tarjolle.

Päätyi minulle. Olen joskus vuosia sitten lukenut Hilja Ilveskero-sarjan ekan osan, mutta nämä jatkot ovat jääneet lukematta.

Oli päässyt ajan kuluessa aika tehokkaasti unohtumaan sen ekan osan tarina, Reiskan sentään muistin ja hänen lempparibändinsä Eläkeläiset... Tässä kakkososassa oli kyllä ihan riittävästi takaumia ja juonipalautuksia, jotta kerrontaan pääsi kiinni. Varsin monitahoinen tarina, jonka jatkoa ja päätöstä jää tämän luettuaan odottamaan mielenkiinnolla.

Ilveskero-sarjan 2. ja 3. osa lähtevät postitse He_Ri:lle, joka näitä toivoi. Hyvää kesää dekkarien parissa!

Kiitos kirjasta!

Suorastaan ahmin tämän kirjan, koska oli niin koukuttava. Mielestäni tämä oli parempi kuin sarjan ensimmäinen osa, joka sekään ei ollut huono. Onneksi kolmas osa odottaa jo hyllyssä, pakko lukea se seuraavaksi.

Lukuiloa!