Otava, 2015.

Hullu päätös mullistaa raskaana olevan Sannan elämän. Mikä saa naisen yhtäkkiä lähtemään Australiaan ja riskeeraamaan kaiken?

Kolmikymppinen Sanna tekee yllättävän irtioton ja matkustaa toiselle puolelle maapalloa, syrjäiseen, raavaiden työmiesten hallitsemaan kaivoskaupunkiin. Oudossa yhteisössä hän tutustuu itseään vanhempaan mieheen, maailman kaivoksilla kiertäneeseen Marttiin.

Sannan ja Martin välille syttyy intohimo, mutta rakkaudelle ei ole tilaa heidän elämässään nyt. Sanna on lähdössä aavikkovaellukselle saadakseen elämänsä tasapainoon. Hän ei ymmärrä, kuinka kohtalokkaasta päätöksestä on kysymys.


Kirjassa on mielenkiintoinen rakenne. Tarina on jaettu kolmeen osaan, joista keskimmäinen on selkeästi jännittävin. Kertomuksesta välittyy hyvin Australian rankat olosuhteet niin luonnossa kuin kaivoskylässä, mutta kyllä päällimmäisenä kokonaisuudesta jää mieleen rakkaustarina. Ei ihan yllä mielestäni kirjailijan esikoisen tasolle.

Posti kuljettaa Taryalle.

Tämä Harnon kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, että pakkohan se oli hepata, ja eilen se oli tupsahtanut eteiseen sillä aikaa, kun olin käymässä Espoossa. Kiitokset kirjasta ja vallan mainiosta Satakunta-kortista!

Edit: Ne jotka jäävät nappasin miitistä helmikuussa - katsotaan, kumman luen ensin :)

Otin Oranssin maan tänään lukuun, paitsi Australia-haasteen takia, myös siksi, että tarkoitus olisi toimittaa kirja Delennalle lähiaikoina. Menossa on vasta 44/336, joten vielä en osaa sanoa juuta enkä jaata. Jälkimmäisellä Uuden-Seelannin reissullani vietin pari-kolme päivää myös Sydneyssä, johon kyllä tykästyin. Muutoin AU-tietämykseni perustuu pitkälti vuosien mittaan nähtyihin tv-sarjoihin.. ;)

Merkinnän kuva on Sörnäisistä, jossa poikkesin iltapäiväkahvilla :)

Luin kirjan loppuun aamuyöllä - sisäilmaongelmaisissa tiloissa (joihin lääkäri on kieltänyt minua menemästä) vietetyn pitkän työpäivän jälkeen nukahdin illalla sohvalle ja herättyäni vähän keskiyön jälkeen halusin lukea tämän loppuun, vaikka silmät olivat kieltämättä hiukkasen ristissä :D Kertomuksen loppukäänteet olivat yllättäviä, vaikka ehkä niiden ei olisi pitänyt olla, joku toinen (virkeämpi) varmaan olisi aavistanut, mitä tuleman pitää ;) Kokonaisuutena pidin tästä kirjasta aika paljon. Loppukiitoksista näkee sen, minkä lukiessa kyllä aavistikin: Harno on tutustunut kaivosten maailmaan niin Australiassa kuin Suomessa.

Kirjassa mainittiin Australian linnuista timali, joka Wikipedian mukaan esiintyy luonnonvaraisena trooppisessa Kaakkois-Aasiassa. Lintulaji yllätti siksi, että myös meillä on timaleita! Tuon asian opin, kun vuosia sitten hain aiheeseen liittyneen geokätkön Espoosta, on se(kin) siis sivistävä harrastus! :D Samaisen Wikipedian mukaan meillä pesii 200–500 viiksitimaliparia pääasiassa Etelä- ja Lounais-Suomen rannikolla. Viiksitimalihan ei ole muuttolintu.

Yksi erikoinen yksityiskohta kiinnitti huomioni: "Hän [Sanna] näki ripsiensä varjot poskipäillään." Kyllä on pitkät silmäripset ja korkeat poskipäät, jotta tuollainen onnistuu :D

Osallistun kirjalla Australia-haasteeseen sekä Helmet-lukuhaasteeseen (kohta 13. Kirjassa eksytään). Delenna saa kirjan, kunhan tapaamme :)

Mielenkiintoista matkaa Ausseihin!



Osallistun vapautuksella Pyöreiden vuosien haasteeseen 1.2.-30.11.2020 (kohta 22. Australiaan tai Oseaniaan sijoittuva kirja).

Wohoo! Tattis!

Nyt olis psykologille hommia: tämä kirja oli mielestäni ahdistava (aivan loppujuttuja lukuunottamatta). Ensin ahdistuin Sannan neuroottisuudesta, sitten siitä, ettei nähnyt Raldassa mitään epäilyttävää ja lopuksi siitä, että vihdoin näki. Minkähän diagnoosin saisin o.O

Ainiin ja Martti omi kyllä pöljä, kun ei tajunnut Mintun isänkaipuuta. Oli mielestäni aivan selvä syy teinipeeloilulle.

Ainoa, mistä pidin oli Lilyn "kohtalo" ja aivan loppu (vaikken ymmärrä kuka sen kappaleen kertoja oli).

Täytyy tehdä tilaa luettujen kirjojen laatikkoon, joten vien tämän pääkirjaston "vaihtohyllyyn". Onnittelut nappaajalle!