Kahden pienoisromaanin yhteisnide.

Etuliepeestä:

"Waltarin palkintoromaani Vieras mies tuli taloon oli ilmestyessään 1937 kirjallisen elämämme suurimpia sensaatioita. Sen ympärillä käytiin kiivasta mielipiteiden vaihtoa, johon suuri yleisö aktiivisesti osallistui. Romaanista otettiin vuoden kuluessa kolme painosta, siitä tehtiin elokuva ja se käännettiin välittömästi yhdelletoista kielelle - myöhemmin se ilmestyi myös Englannissa ja Amerikassa. Romaani kertoo naisen ja vieraan miehen jylhän alkuvoimaisen rakkaustarinan, joka päättyy rikokseen. Se on kiinteärakenteinen, tyylipuhdas ihmistutkielma, hieno ja terävä psykologisilta oivalluksiltaan.

Fine van Brooklyn, 1941, on elegantti pienoisromaani suomalaisesta tiedemiehestä, joka lomamatkalla Bretagnessa joutuu varhaiskypsän, tunteilla laskelmoivasti leikittelevän hollantilaistytön lumoihin. Se on viehättävä muistelmateos, jossa keski-ikäinen tutkija silmää menneisyyteen myöntäen nuoruuden hulluuden arvot. Nimihenkilössä ovat jo nupullaan ne naisen ominaisuudet, joista Waltari tämän jälkeen kirjoitti kolmekymmentä vuotta: henkinen jos ruumiillinenkin notkeus, vaarallinen viattomuus, pettävän lumoava kisailutekniikka."

Waltarilta olen aiemmin lukenut vain Komisario Palmu -kirjoja, joten ehkä nyt oli viimein aika lukea jotain muutakin. Näistä kahdesta pidin enemmän Vieraasta miehestä. Se oli tiivis ja voimakas kolmiodraama, jossa maalaisluonto hengitti tapahtumien tahdissa. Olen nähnyt tämän perusteella tehdyistä elokuvista vanhemman; siinä oli mukana myös Waltarin kirjoittaman Jälkinäytöksen tapahtumat. Fine van Brooklyn ei jotenkin vain koskettanut samalla tavalla. Jotenkin olin aina kuvitellut, että Fine van Brooklyn on mies. Ehkä sen takia oli vähän vaikea suhtautua tarinaan, jossa hän olikin nuori tyttö.

Kirja vapautuu vaihtohyllyyn.