Sain kirjan joululahjaksi ja luin sen heti joululomalla. Tämä olisi sopinut Helmet-lukuhaasteeseen Intiasta kertovaksi kirjaksi, mutta olin ehtinyt lukea ennen vuodenvaihdetta jo yli puolen välin. Pidin kirjasta ja sen ihmis- ja Intia-kuvauksesta. Yksi mies sinnittelee viimeiseen saakka taloyhtiön muiden asukkaiden painostuksesta huolimatta, koska ei halua muuttaa kodistaan, jossa elävät muistot edesmenneestä vaimosta. Kirja on paksu tiiliskivi. Rekisteröin sen, koska se sopii mukavasti A-kirjaimeksi aakkoshaasteeseen.

Tarjolle hiihtolomamiittiin, hyvää nojatuolimatkaa Intiaan!

Chanian vapautusten vuosi -haasteeseen passaa, kannessa näkyy kerrostalo parvekkeineen, siellä on monen ihmisen koti.

Miitistä lähti matkaani. Kiitos kirjasta!

Tämän mainion kirjan lukeminen on vielä kesken, mutta tulin jo tässä välissä raportoimaan bongauksista muutamaan haasteeseen:
— Kolmoishaaste: Sivulla 29 hakataan vasaralla kolme nopeaa iskua: kop, kop, kop.
— Suomi mainittu -haaste: Sivulla 178 kirjastonhoitaja ottaa taskustaan kiiltävän punaisen esineen ja hymyilee ylpeänä: "Nokia".
— Lisäksi sivulla 302 puhutaan auringon koronasta, joten tämä olkoon oma bonukseni Karanteenihaasteeseen!

Olen viime aikoina lukenut useamman intialaisesta elämänmenosta ja ajatuksenjuoksusta kertovan kirjan, ja olen alkanut pitää niistä aina vain enemmän. Mainioita tapauksia! Tässä kirjassa oli toki aika lailla vähän vakavampiakin sävyjä.

Posti kuljettaa eteenpäin. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos!

Last Man in Tower 2011, suom. Heikki Karjalainen, Avain 2011. 577 s.

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää Intiasta!
Intia tiivistyy tässä mumbailaiseen kerrostaloon ja sen liepeille. Talossa asuu eri-ikäisiä ihmisiä erimuotoisina perheinä ja talouksina, kaikilla omat huolensa. Raha ilmoittautuu huolten hälventäjäksi, kun kiinteistösijoittaja haluaa ostaa jo rapistuvan talon hulppealla hinnalla.
Aluksi monet ovat haluttomia luopumaan kodistaan ja tutusta yhteisöstään. Mutta kun heille luvataan parempia asuntoja, yksi toisensa jälkeen myöntyy. Ainoa kanto kaskessa on eläkkeellä oleva opettaja Masterji, jonka jääräpäisyys olisi saatava murretuksi, myyntiin kun tarvitaan koko osuuskunnan suostumus.
Uhkailu, kiristys, lahjonta... Niiden edessä jokaisen todellinen karva paljastuu. Mutta ei mustavalkoiseksi. Adigan ihmiset ovat olosuhteidensa puitteissa paitsi oman etunsa myös parhaan ymmärryksensä mukaan toimivia ja omalla tavallaan lopulta hyviä ihmisiä. Adigan sormi ei osoita heitä, vaan rahan valtaa heihin.
Yhteiskunnan ongelmat näyttäytyvät ihmisten kautta ja tragikomiikankin keinoin.
Pidin kovasti Adigan Tikrusta, jonka tematiikka on samansuuntaista, mutta tämä järkäle pistää vielä paremmaksi.

Taustalla humisee Mumbain miljoonakaupungin elämä kansallisuuksineen, kielineen, uskontoineen, toreineen, kahviloineen, lehmineen ja puhveleineen. Järkäleen rakenne on hyvin hallittu. Toistoa ja miljöökuvauksen tarkkuutta oli vähintään riittävästi (ajattelin, että vielä yksikin Ganesha, ja alan huutaa). Toisaalta toisto ei ollut pahasta, kun piti pysyä kärryillä runsaan ja käänteissään vilkkaan henkilökaartin kanssa. Loppua kohti tarina kävi jännittäväksikin.

-ruzena

HEP: Chanialle. Matkahuollon huomassa 8.3.2021.

Kiitos, tämäpä vaikuttaa hyvältä!

Hieno kirja! Intiaan sijoittuvat kirjat ovat aina olleet minulle mieluisia, ja tämä kuuluu kyllä ihan parhaimmistoon.
Osallistun kirjalla Presidenttipeli-haasteeseen, Intian 11. presidentti (2002-2007) A. P. J. Abdul Kalam mainittiin sivulla 501.

Hyviä lukuhetkiä!

Minäkin tykkään lukea Intiaan sijoittuvia kirjoja, vaikken maahan haluakaan matkustaa. Kiitos Chania koko kirjapaketista ja hyvää joulun odotusta sinulle.

Useimmat lukemani Intiaan sijoittuvat kirjat ovat tavallaan hyvin sympaattisia, ja luen niitä oikein mielelläni. Toisaalta niitä lukiessa aina vaan vähemmän tekee mieli matkustaa Intiaan! Tämäkin kirja oli juuri sellainen. Hauska, mutta kuitenkin surullinen ja traaginen tarina. Niin elävästi kirjoitettu että hälinän miltei kuuli ja tuoksut (sekä hajut...) haistoi.

Tiedän etten ole lukenut tätä aiemmin, mutta tarina tuntui silti kovin tutulta, ehkä vielä joskus muistan minkä kirjan (vai elokuvan?) se toi mieleeni.

*** Edit 29.9.*** Kirja oli tarjolla Turun miitissä, muttei mennyt kaupaksi. Vapautan johonkin läheiseen vaihtohyllyyn.

Onnea, olet löytänyt kiertävän kirjan. Vapautin sen sinulle, joten voit lukea ja halutessasi pitää sen itselläsi, tai vaikkapa vapauttaa edelleen. Olisi mukavaa kuulla mitä kirjalle tapahtui; voit kertoa sen vaiheista anonyymilla merkinnällä, ellet halua rekisteröityä bookcrossing.comiin.