Arvottiin 7-vuotisen bookcrossaukseni kunniaksi 6.2.2017 tärkeänä koulunkäyntiin liittyvänä kirjana. Pakkoruotsi är ju viktigt!
Koulun ruotsintunneilta muistan opettajamme hokeneen 'Konsukiepre, muistakaa konsukiepre!' Muistan siis tämän kummallisen sanan, mutta miten sen avulla tehdään sanajärjestys onkin jo tippunut päästäni. Mitä tuo nyt voi olla? Konditionaali, substantiivi, kieltosana, preesens?
Ehkä kirjan voittanut Lukutuoli osaa vastata.

Tuunasin ikävään kirjaan hauskan takakannen, jotta Lukutuolin antipatia ruotsia ja kenties suomenruotsalaisia kohtaan vähenisi [L. ei hyppinyt riemusta kuultuaan voitosta]. Tämä on ihan miun lemppari ja koska täten luovun rakkaasta lehtileikkeestäni, kirjoitan koko tarinan tähän:

"Peikko ja snapsilauluja
Meitä suomenruotsalaisia kohtaan on paljon ennakkoluuloja. Esimerkiksi se että me kaikki olemme hirveän rikkaita, elämme suomenkielisiä pidempään ja kesäisin me vaan purjehdimme ja laulamme snapsilauluja. Kaikkihan tietävät, että Suomen kaikki 300 000 ruotsinkielistä valloittavat meren kesällä tehtävänään purjehtia ja laulaa snapsilauluja. Ja snapsilaulu raikaa, koska joka ikinen suomenruotsalainen osaa vähintään 17 snapsilaulua ulkoa. Teidän suomenkielisten mielestä tämä varmaan vaikuttaa kummalliselta, mutta kaikelle on selityksensä.

Suomessa on rumaa puhua rahasta, mutta ei suomenruotsalaisten keskuudessa. Me puhumme avoimesti siitä, miten paljon rahaa meillä on. Mutta miten me voimme olla niin rikkaita, kun emme tee rehellistä työtä niin kuin suomenkieliset? En varmaankaan saisi, mutta aion silti paljastaa teille, suomenkieliset ystäväni, meidän salaisuutemme. Aina kun suomenruotsalainen syntyy, tippuu taivaasta tähtönen. Kun tähtönen pääsee maan ilmakehään, se muuttuu hyväksi haltijaksi, joka tuo hopearahan lapsukaiselle. Kun lapsi täyttää 18 vuotta hän saa purjeveneen vanhemmiltaan ja hänen täytyy yksin osata purjehtia Ahvenanmaalle, pienelle saarelle nimeltä Kökar. Kökar-saarella asustelee nimittäin pieniä ruskeita lumottuja oravia. Saarelle saavuttuaan nuorukaisen on löydettävä peikko nimeltään Lill-Mattsson ja vaihdettava hopearaha oravaan. Mutta peikko ei vaihda hopearahaa oravaan, jos nuorukainen ei lausu 17 snapsilaulua ulkoa. Kun nuorukainen on läpäissyt snapsikokeen, hän purjehtii oravan kanssa takaisin mannermaahan. Ja kun hän on tullut kotiin, hänen on hukutettava orava saunaämpäriin, joka on täytetty kamomillateellä, ja silloin lumottu orava muuttuu 100 kultarahaksi. Nämä rahat vaihdetaan Aktia Pankissa, ja ainoastaan Aktia Pankissa, euroihin. Riippuen vähän sen päivän kullan hinnasta nuorukainen saa suurin piirtein 950 000 euroa käteen. Mikä on ihan kiva starttiraha.

Aktia Pankista saa hän rahan lisäksi maagisen taikasormustimen. Taikasormustimen pienet sveitsiläiset albiino-kääpiöt ovat valaneet Matterhorn-vuoren uumenissa ja jos nuorukainen juo taikasormustimesta samaa kamomillateetä johon orava hukutettiin, hän ei koskaan saa alkoholiongelmia, peräpukamia, ripulia, migreeniä, ongelmia lonkkanivelen kanssa, liikavarpaita, kuivia huulia, tinnitusta, hyttysenpuremia, klamydiaa, huonoa kuuloa tai tarvetta tehdä itsemurhaa. Kuten arvaatte, jokainen suomenruotsalainen on juonut sormustimesta kamomillateetä.

Nyt ehkä ymmärrätte, miksi me elämme pidempään, olemme varakkaita ja rakastamme snapsilauluja ja purjehtimista.

Ainut asia, jota kadehdin teissä suomenkielisissä, on teidän kykynne tarinoida. Sen taidon minäkín suomenruotsalaisena mielelläni oppisin."

- André Wickström -

Työkaveri osui paikalle, kun naputtelin tekstiä koneelle. Hän kurkki olan yli mitä kirjoitan.
"Oi, tuon kirjan minäkin haluan lukea!"

Niin että ehkäpä Lukutuolikin haluaa nyt lukea tämän kirjan.

Voi jösses sinua, kirjakko :D Enpä ole koskaan ennen nauranut ääneen ruotisin kieliopin takakantta lukiessani, nyt nauroin! Lupaan lukea kirjan myös sisältä, vaikka tuon 'Konsukiepren' osaan unissanikin jo entuudestaan. Jos joskus dementoidun, se on varmaan niitä viimeisiä asioita haihtumaan päänupista. Tämä ei tunnu yhtään pakkoruotsille, tästähän voisi tehdä vaikka kirjaringin!
Oli kiva tavata, vaikka pikaisesti. Hiski kiittää ylläriherkuista, jotka löytyivät kuriirikassista.

En minä paljon takakantta pidemmälle sittenkään edennyt :) Tästä kirjasta on joka tapauksessa ollut miiteissä puhetta, eräällä tamperelaiscrossarilla on tarvetta ilmaista itseään oikein myös ruotsiksi. Muistelen hänen ilmaisseen kiinnostuksensa kirjaan, joten ujutan matkaansa illan BC-tapaamisessa.
#63 for Reduce Mount TBR 2018 Challenge by Dove-i-Libri

Vad fan har jag sagt för att få den här boken??? :D
Och samma på finska eli mitäs läpiä minä olen mennyt päähäni puhumaan, että ansaitsin tämän kielioppipläjäyksen? Toki olen ottanut riskin ja rakastunut suomenruotsalaiseen, joten kai se siihen liittyy. Hän ei kylläkään purjehdi ja hänellä on jostain syystä - luultavasti eläinsuojelullisista - jäänyt oravateet nauttimatta, sillä hän on kärsinyt ainakin yhdestä vaivasta, jonka kys. nesteen juomisen pitäisi estää. En kerro mistä.
Myönnettäköön, että ruotsin kielioppi on jäänyt meikäläisellä sen puhumisen jalkoihin, mikä on minusta kuitenkin parempi vaihtoehto kuin toisinpäin. En silti lupaa lukea tätä kirjaa kannesta kanteen enkä pitääkään. Vilkaista lupaan. Ehkäpä vapautan teoksen sitten johonkin oppilaitokseen.

Kenties opiskelijalle vähän kielioppia? Yliopiston päärakennuksen alakerran kirjanvaihtohyllystä löytyy.