Emma Aaltonen on 28-vuotias humanisti, jolla on kaksi puolivalmista tutkintoa, huone soluasunnossa ja koetteleva kämppis, taipumus päätyä lahjattomien taiteilijanuorukaisten muusaksi sekä poikkeuksellisen huono suuntavaisto.

Teoriassa aikuistuminen on yksinkertaista. Emman tulee valmistua, hankkia työpaikka ja perustaa oma koti, ennen kuin hänestä tulee maailman vanhin opiskelija-asuntosäätiön soluhuoneessa majaileva humanististen tieteiden kandidaatti.

Käytännössä tie aikuisuuteen on eksytyksiä täynnä. On hurmaavia mutta jokseenkin epäluotettavia taiteilijamiehiä, liian komea graduohjaaja sekä parhaan ystävän mies, jonka pelkkä tuoksukin tuntuu vaaralliselta.

Mutta toisaalta: miksi kulkea suorinta reittiä, kun eksyminen on hauskempaa?

Tammi 2012
nid., 272 s.
___________

En pidä itseäni lainkaan chicklitin ystävänä, mutta aika paljon olen kuitenkin saanut lukea varsin viihdyttävää ja oivallistakin tipukirjallisuutta! Tämä kuuluu ilman muuta siihen kastiin. Ehkä siis oikeasti olenkin chicklitin ystävä, mutta vaan vähän valikoiva sellainen? :)

Miittiin tarjolle

Nappasin kirjan illan miitistä ja luinkin siitä jo ensimmäisen luvun kotimatkalla. Saa nähdä, maltanko säilytellä tätä seuraavaan (mahdolliseen) Aakkoshaasteeseen saakka ;) Tämä taitaa olla ensimmäinen Vaahterani, kirjailijanimen takanahan on Pauliina Vanhatalo, jolta olen lukenut ainakin Korvaamattoman ja Pitkän valotusajan. Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Ehdin tehdä yhdestä Marian Keyesin kirjasta villin vapautuksen, mutta sitten huomasin kirjan olevan himskatin toivelistalla. Ja koska Keyesin kirja on (julmetun) paksu, samalla smartpostittelen pari muutakin toivelistakirjaa :)

Tämän kirjan jätin suosiolla lukematta, kotimaisesta uudemmasta chick litistä minulle riitti Pia Heikkilän Operaatio Lipstick ;) Polva ja Valtonen sen sijaan kelpaavat aina vain :D

Lukuiloa loppukesään!

Kiitos! :)