kirja.fi:

"Voiko kuolleelta saada viestejä?
Ei voi.

Salome ja Leo olivat joskus erottamattomat. Nyt ovi on sulkeutunut Leon perässä, ja hänen tilallaan parisängyssä ovat lapset.

Salomen isoäiti Hilda kuolee ja mystisesti samalla kellonlyömällä sähköpostiin singahtaa pyyntö kirjoittaa juttu isovanhemmista. Ajatus täyteen ahdetusta evakkojunasta vetää Salomea puoleensa. Mitä siellä oikein tapahtui, siihen voisi vain Hilda vastata.
Leolla on omat kiireensä. Verkkoroolipeli World of Warcraftin pelaaminen on täyttä työtä: itsensä ylittämistä, käsittämättömiä kohtaamisia, värisevää sähköä pikseleiden välillä. Onko virtuaalimaailma paikka, jossa mahdoton on mahdollista?
Itse sitä tietämättään Salome ja Leo ovat hyvin lähellä toisiaan.

Vinolla huumorilla kirjoitettu tarina ydinperheen komplikaatioista, ystävistä hädässä ja siitä, miten tärkeää olisi puhua asioista, joista kaikkein mieluiten vaikenisi."

Tammi 2016
Suomussalmen kierrätyskeskuksesta lokakuussa 2016

Lapsiperheistä ja pienten lasten äideistä on viime vuosina kirjoitettu paljon kirjoja. Äitiys on yksi tämän kirjan teemoista mutta näkökulma on uusi ja nykyaikainen: isä on kadonnut virtuaalimaailmaan, pelaamaan verkkoroolipeli World of Warcraftia. Leo pelaa ja elää suuren talon kellarikerroksessa eikä Salome-äiti näe häntä kuukausiin.

Toinen kirjan teema on kuolleiden kanssa kommunikointi nykyteknologialla. Kun Salomen isoäiti Hilda kuolee, samalla kellonlyömällä Salomen sähköpostiin tulee pyyntö kirjoittaa artikkeli isovanhemmista. Oliko tämä viesti Hildalta? Leo puolestaan on onnellinen löydettyään tietokonepelistä nuorena kuolleen ensirakkautensa. Onko rakastettu palannut tähän maailmaan pelaamaan Leon kanssa?

Samalla käydään läpi Salomen äidin ja äidinäidin historiaa, isättömyys on kulkenut suvussa. Mummo joutui lähtemään Karjalasta, äiti valitsi työn perheen sijaan. Kirjan sanoin ”Hyvissä perheissä on aina salaisuuksia.” Lopulta voi jäädä pohtimaan, ketkä voivat muodostaa perheen tai millainen on hyvä perhe?

Helposti luettu kepeä kirja tämän ajan nuorten aikuisten elämästä. Salomen ystävän synnytyksen kuvaus oli erityisen riemastuttavaa luettavaa minulle, ehdoton suosikkini. Kirjan henkilöiden elämää oli miellyttävä seurata tämän kirjan verran.

Elina Loisa oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Hän on syntynyt 1978 ja tämä on hänen toinen kirjansa. Esikoisromaani Julkeat ilmestyi 2010. Löysin tämän kirjan viime syksynä kierrätyskeskuksesta ja hämmästyin miksi näin uusi kirja oli laitettu kiertoon. Olen iloinen että ostin sen.

Tarjolle työpaikan kahvihuoneeseen.

edit. hain pois kesäsulun aikaan 28.7. ja vien yllätyskirjana kesämiittiin

Valitsin tämän yllärikirjan tämänpäiväisessä piknikmiitissä. Tosi kiva yllätys, kiitos! :)

Wow (non pun), tämä oli mielenkiintoinen kirja! Minulle tässä oli sen verran samaistumisen kohdetta, että puolisoni pelaa nettipelejä aika tiiviisti. Hän ei sentään ole kellarissa piilossa ;) mutta väistämättähän pelatessa toinen on muissa maailmoissa.

Modernius ja ironia purivat hyvin, ja muuten, valitsin tämän kirjan tekstinäytteen perusteella, jossa puhuttiin synnytyksestä :) Pitkin kirjaa mietin, missähän kontekstissa ote oikin oli, mutta kyllähän sekin loppujaan selvisi - hyvin :)

Voikohan olla, että kaipaus saa asiat näyttämään ihan toiselta kuin ne oikeasti ovat: ohikulkija muistuttaa tärkeää ihmistä, koska hän on mielessä niin paljon. Tai jos pitää kuvata joku, kuvaukseen laittaa huomaamattaan piirteitä kaivatusta? En tiedä.

Taavinan tavoin mietin tuota perhekuvioiden kirjoa. Tiedän perheen, jossa tytär on kasvanut tätinsä hoivissa, koska biologinen äiti eli tädin sisko ei pystynyt huolehtimaan lapsesta. Tämä oli ihan julkinen tieto ja tytär itsekin tiesi tarinan, ja piti sosiaalista äitiään äitinä.

Yhden kaverin kanssa on puhuttu kommuunielämästä: toimisiko, jos jollakin aikuisporukalla olisi hoidettavanaan meidän ja muiden lapset? Miksei, jos arvot ja tavat olisivat samankaltaisia.

No, taidan mennä syömään iltapalan yksinäni, koska puoliso on (jälleen) jossain netin syövereissä. Ja minäkin roikun koneella.. Pata kattilaa soimaa! ;)

Rajantakaiset eilisiltaisen olutmiitin satoa.

Hyvä kirja! Pidin kirjan nykyaikaisuudesta ja kielestä. Tarina ja sen henkilöt olivat kiinnostavia. Loisan Julkeita olen joskus selaillut kirjakaupassa ja ajatellut että pitäisi lukea.

Seuraavaksi kirja menee Joikalle.

Kirja vaihtoi kotinsa meille. Tänään juteltiin kirjateorian kanssa tästä opuksesta, samalla myös muusta kirjallisuudesta. Kiitos!

Sikäli tavanomainen tarina, että tarinassa käsitellään eri sukupolvien kipupisteitä ja keskiössä aina niin merkittävä ja merkillinen vanhemmuus. Salomen ja Hildan yhteenkuuluvuus, Leon omituinen verkkoelämä (kai se on nykyaikaa?), luomusynnytykset. Vaikka teos on vain pari vuotta vanha, se tuntui muka hieman vanhalta. True Blood ja Wow (pelataanko sitä enää niin paljon?). Ihan jees, aika helppoa ja vaivatonta.

Toivelistakirja lähti kulkemaan.

Joika vieraili Tampereella ja toi tämän toivelistakirjan Kipsulle. Lupasin toimia kuriirina, koska kirjaa toivova ei päässyt tänään miittiin. Toivottavasti ehdin vetää välistä ja lukaista Rajantakaiset ennen kuin näen Kipsun seuraavan kerran :D

Nopeasti luettava kirja, joka aluksi säikäytti tavanomaisuudellaan - taasko näitä kirjoja, joissa keskiössä naiset eri sukupolvissa ja äitiys? Sitten viehätyin hulvattomasta parisuhteen kuvauksesta, jossa mies on konkreettisesti siirtynyt virtuaalimaailmaan, kellariin tietokoneensa ääreen. Onko paljonkaan eroa siinä, että joskus miehet katosivat lähtiessään sotimaan, nyt katoavat peleihin? Kokonaisuutena tykkäsin tästä kirjasta, joka avasi ajattelemaan erilaisia perhemalleja.
Luin tämän siis kuriirin yksinoikeudella, kirja on oikeasti matkalla Kipsulle, toimitan miittiin aikanaan :)

Tämä kirja on odottanut hyllyssäni aikaa, jolloin osun Kipsun kanssa samaan BC-tapaamiseen. Huomiseen Vapriikin miittiin mukaan.

Kiitos Joika ja lukutuoli! Tässä on ollut niin hässäkkää, että jäi kirja journaloimatta heti. Toivottavasti ehtisin lukea tämän piakkoin.