Takakannesta: "Eletään vuotta 1950. Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla, Flavia rakastaa kemiaa ja salakähmäisten arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.
Eräänä päivänä kartanolta löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on tökätty ikivanha postimerkki. Kun Flavia sitten kohtaa kurkkupenkissä kuolleen miehen, on selvää että linnunraato oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kummma söi palasen rouva Mulletin vaniljapiiraasta?"

Kirja oli ihan viihdyttävä ja nopealukuinen ja kerrontaa oli helppo seurata, mutta silti tämän yhden kirjan perusteella en ole vielä ihan varma, pidänkö kirjailijan tyylistä vai en? Sinänsä kerronta oli juuri sellaista "Neiti Marplemaista", kuten takakannessa luvattiinkin ja välillä ihan jännittävääkin luettavaa, mutta paikka paikoin kerronta oli myös minusta hieman pitkäveteistä ja laahaavaa. Pidin päähenkilöstä, mutta koska kemia ei ikinä ole ollut vahvinta alaani, en aina pysynyt mukana hänen päätelmissään. Aion siis kuitenkin lukea lisää tämän kirjailijan tuotantoa.

Lähtee postitse eräälle tammikuun synttärisankarille, jonka toivelistalla tämä kirja oli. Onnea ja lukuiloa :)!

Kiitos tästä toivekirjasta! :-)

Tykkäsin tästä paljon. Päähenkilö on kyllä aika pikkuvanha, mutta se onkin juuri hänen viehättäviä puoliaan. Kerrontaa elävöittävät hauskat vertaukset. Kun nyt muistaisi jonkin... :D Vaikkapa sivulla 120 "he kaikki söivät mieluummin vaikka matoja paahtoleivän päällä kuin rouva Mulletin kirottua vaniljapiirakkaa". Tämä nyt ei ollut parhaimmasta päästä, mutta löytyi ensimmäisenä, kun nyt kirjaa selailin. :)

Osallistun tällä Kirjan vuosi 2020 -lukuhaasteeseen (Kohta 7. Kirjassa rikotaan lakia).

Edit. 5.9.2020: Äidilläni luettavana.

Kirjassa vähän häiritsi rönsyilevä kerronta ja se, kun tilannetta kuvattiin liian tarkkaan. Mm. joku ympäristön yksityiskohta, mikä ei olennaisesti liittynyt juoneen. Minulla saattoi kadota juoni, kun niitä yksityiskohtia oli paljon. Alkuun ajattelin, että tarina kehkeytyy lapsen mielikuvituksen ympärille. Kuitenkin kävi selville, että rikos oli oikeasti tapahtunut. Harvinaisen älykäs lapsi, joka teki kaikenlaisia kokeita kotonaan. Ehkä niin lahjakkaitakin lapsia on.

Palautui minulle. :)

Onnittelut marraskuun kirja-arvonnan voittajalle! :)

Olen joskus harkinnut tähän sarjaan tutustumista, mutta olen sen aina sivuuttanut milloin mihinkin syyhyn vedoten. Nyt en enää sivuuta, kun kirja on hyllyssä. Kiitos kirjasta!