Tunnit
by Michael Cunningham | Literature & Fiction | This book has not been rated.
ISBN: 9789512087327 Global Overview for this book
ISBN: 9789512087327 Global Overview for this book
2 journalers for this copy...
Tässä olisi yhdenpäivänromaani. Tämä on kiertänyt paljon: http://www.bookcrossing.com/journal/2624644/
Takakannesta:
Michael Cunningham tekee kunniaa rakastamalleen Virginia Woolfille luomalla hänen Mrs. Dalloway -teoksensa pohjalta kipeän kauniin ja omaperäisen romaanin. Mrs. Dallowayn syvä kaipaus elämään, surullisuus ja voima heräävät eloon kolmen naisen tarinoissa eri aikakausina.
Takakannesta:
Michael Cunningham tekee kunniaa rakastamalleen Virginia Woolfille luomalla hänen Mrs. Dalloway -teoksensa pohjalta kipeän kauniin ja omaperäisen romaanin. Mrs. Dallowayn syvä kaipaus elämään, surullisuus ja voima heräävät eloon kolmen naisen tarinoissa eri aikakausina.
Luin kirjan aika lyhyen ajan sisällä ja pidin siitä. En tunne Mrs. Dalloway'n tarinaa, mutta varmasti kirja tekee sille kunniaa. Yksityiskohtien ja tunnelmien kuvaus oli mukaansa tempaavaa. Lauran lukemisen tarpeen kuvaus oli kiehtovaa, mitä hän päätyy tekemään, että saisi lukea rauhassa pari tuntia. "Laura Brown yrittää kadottaa itsensä. Ei, siitä ei ole täsmälleen kyse - hän yrittää säilyttää itsensä pääsemällä rinnakkaiseen maailmaan."
Pidin myös kirjan lopusta. Saatan katsoa myös kirjasta tehdyn elokuvan lii5an Kirja ja leffa -haasteen innostamana. Kirjoitan sitten vaikutelmani siitä tänne.
edit 11.7.2017: Nyt oli vihdoin sopiva hetki katsoa leffa.
Kirja kuvaa ihmisten ja tapahtumien sisäpuolen, leffa näyttää ne ulkopuolelta. Sitä ajattelin ainakin elokuvan alkupuolella. Lauran ajatukset lukemisesta eivät välittyneet elokuvasta ja hotellin varauskaan ei näyttäytynyt niin, että hän halusi rauhassa lukea. Eikä kirjassa ollut mitään pilleripurkkeja! Lauran tarinasta en muistanut, mitä hänen kerrottiin tehneen myöhemmin, luulin, että leffassa oli keksitty oma päätös tarinalle, mutta kun tarkistin kirjasta löytyi sieltä sama tosiasia. Miten sitä poimii tietyt asiat tarinasta ja toiset painuvat unholaan... Leffaa katsoessa tiesin jo, miten tarina päättyy ja "kuka on kuka", osasin erottaa henkilöt paremmin toisistaan ja sijoittaa heidät oikeille vuosikymmenille (puvustus ja lavastuskin auttoi siinä).
Sekä kirjassa että elokuvassa välittyy vahva tunnelma ja kipuilu elämisen ja kuolemisen kysymysten kanssa, toisaalta ilo hetkestä, toisaalta ahdistus ja kaipaus jonnekin muualle.
Tämä haaste haastoi ajatustani tarinoiden kertakäyttöisyydestä (tarkoitan sitä, että en yleensä lue kirjoja kuin kerran), tämähän tuntui siltä kuin olisi lukenut kirjan uudestaan ja tuli myös selattua kirjaa uusiksi leffan herättelemänä. Ja oli mielenkiintoista nähdä, miten kirja oli työstetty elokuvaksi, mielestäni oikein onnistuneesti.
Ai niin, elokuvassa tuli kuuluviin myös Leonardin "ääni", etenkin rautatieasema kohtauksessa hänen tuskansa ja huolensa Virginiasta tuli kuuluviin hänen sanoissaan ja nonverbaalisessa viestinnässään tavalla, jota en muista kirjasta Virginian kertojaäänellä kerrottuna vaikuttuneeni niin paljon.
Nicole Kidman oli minusta loistava Virginia Woolf, istui rooliin täydellisesti. Myös Ed Harris Richardina teki vaikutuksen.
Pidin myös kirjan lopusta. Saatan katsoa myös kirjasta tehdyn elokuvan lii5an Kirja ja leffa -haasteen innostamana. Kirjoitan sitten vaikutelmani siitä tänne.
edit 11.7.2017: Nyt oli vihdoin sopiva hetki katsoa leffa.
Kirja kuvaa ihmisten ja tapahtumien sisäpuolen, leffa näyttää ne ulkopuolelta. Sitä ajattelin ainakin elokuvan alkupuolella. Lauran ajatukset lukemisesta eivät välittyneet elokuvasta ja hotellin varauskaan ei näyttäytynyt niin, että hän halusi rauhassa lukea. Eikä kirjassa ollut mitään pilleripurkkeja! Lauran tarinasta en muistanut, mitä hänen kerrottiin tehneen myöhemmin, luulin, että leffassa oli keksitty oma päätös tarinalle, mutta kun tarkistin kirjasta löytyi sieltä sama tosiasia. Miten sitä poimii tietyt asiat tarinasta ja toiset painuvat unholaan... Leffaa katsoessa tiesin jo, miten tarina päättyy ja "kuka on kuka", osasin erottaa henkilöt paremmin toisistaan ja sijoittaa heidät oikeille vuosikymmenille (puvustus ja lavastuskin auttoi siinä).
Sekä kirjassa että elokuvassa välittyy vahva tunnelma ja kipuilu elämisen ja kuolemisen kysymysten kanssa, toisaalta ilo hetkestä, toisaalta ahdistus ja kaipaus jonnekin muualle.
Tämä haaste haastoi ajatustani tarinoiden kertakäyttöisyydestä (tarkoitan sitä, että en yleensä lue kirjoja kuin kerran), tämähän tuntui siltä kuin olisi lukenut kirjan uudestaan ja tuli myös selattua kirjaa uusiksi leffan herättelemänä. Ja oli mielenkiintoista nähdä, miten kirja oli työstetty elokuvaksi, mielestäni oikein onnistuneesti.
Ai niin, elokuvassa tuli kuuluviin myös Leonardin "ääni", etenkin rautatieasema kohtauksessa hänen tuskansa ja huolensa Virginiasta tuli kuuluviin hänen sanoissaan ja nonverbaalisessa viestinnässään tavalla, jota en muista kirjasta Virginian kertojaäänellä kerrottuna vaikuttuneeni niin paljon.
Nicole Kidman oli minusta loistava Virginia Woolf, istui rooliin täydellisesti. Myös Ed Harris Richardina teki vaikutuksen.
Kirja taisi lähteä miittipöydästä Keravalle. Hyviä lukuhetkiä kirjan parissa!
Otin miittipöydästä luettavaksi