Pihlajiston kirppikseltä ostettua joululukemista. Tarinakuvaukset takakannesta:

"Nora Robets: Sisälle lämpimään
Ian MacGregorin taistelut englantilaisia vastaan eivät vedä vertoja sille taistelulle, jota hän joutuu käymään voitaakseen irlantilaisen äkäpussin Alanna Flynnin rakkauden

Liz Fielding: Seurapiiriperhonen pulassa
Yhtenä viikkona olen tytötön, koditon ja ilma rakkautta. Ja joulukin lähestyy. Sitten olenkin töissä ja asun vielä työnantajani luona. Ja työnantaja sattuu vielä olemaan maailman ihanin mies. Jouluhan alkaa näyttää lupavalta!

Carole Mortimer: Onni saapuu sittenkin
Ellie haluaa tehdä ex-miehensä mustasukkaiseksi. Ja sehän onnistuisi parhaiten kutsumalla juuri kohdattu maailman seksikkäin mies vuotuiseen joulujuhlaan. Mutta miten saada mies ottamaan kutsu vastaan.

Margaret Mayo: Yhteinen joulu
Luigi on jättänyt vaimonsa Meganin, mutta nähdessään tyttärensä, hänen on pakko saada Megan takaisin. Mutta Meganin mielestä mies on edelleen ylimielinen paskiainen - ja häntä on yhä yhtä vaikea vastustaa."

Aloin lukea tätä nyt joulun kuluksi. Nora Roberts ei ole tätä ennenkään ollut suosikkini, ja nytkin jätän ensimmäisen tarinan kesken kolmen luvun jälkeen. Päähenkilöpari on vain niin raivostuttava. Naista ehkä vielä kestäisi, mutta mies on sikamainen ja ärsyttävä, heti keppi tanassa. Ei ihme, että kuka tahansa nainen muuttuu äkäpussiksi tällaisen idiootin seurassa. Toisen tarinan alkukaan ei vaikuta järin lupaavalta: Nainen kuulostaa täysin bimbolta, mutta katsotaan, mihin juttu kehittyy.

Olen lukenut aiemmin jouluhömppäkirjan Misteliruusuke ja se oli ihan hyvä. Toivottavasti tämä ei nyt osoittaudu pettymykseksi.

Toinen tarina olikin itse asiassa ihan hyvä, vaikka päähenkilö alkuun vaikuttikin täysin avuttomalta. Tarina eteni jotenkin Bridget Jones -tyyppisesti: sähellystä, väärinkäsityksiä ja romantiikkaa oli sopivassa suhteessa.

Kolmas tarina oli hieman yllättävä siinä mielessä, ettei se sisällöllisesti vastaa juuri ollenkaan sitä, mitä takakansi väittää. Ensinnäkin kyse ei ole Ellien ex-aviomiehestä vaan korkeintaan jostain ex-poikaystävästä. Lisäksi Ellie on kyllä tajunnut jo aiemmin, että ex on täysi paskiainen, joten mistään yrityksestä tehdä ex mustasukkaiseksi ei mielestäni todellakaan ollut kysymys. Kolmantena vielä se, että tarina hyvin vähän käsitteli sitä, että uusi komistus olisi keinolla millä hyvänsä saatava juhliin, sillä tämä tuntui pyrkivän Ellien seuraan oikein mielellään. Ihan mukava tarina tämäkin oli kaikkineen, vaikka lopussa kyllä tuntui, että mutkat vedettiin suoriksi hyvinkin nopeasti.

Neljänteen tarinaan en taas jaksa ottautua. Se, mitä vähän juttua silmäilin, vaikuttaa siltä, että kyse on jostain riitelydraamasta. Tällainen ei minuun iske yhtään, vaikka päähenkilöparin välinen intohimo muuten olisi miten voimakas.

Espresso Housen miitissä Taryan äidille. :)

Kiitos Minkula! Luulen, että tämä menee jouluisesta aiheestaan huolimattta mökkilukemiseksi – eikä mökkeilykauden aloitukseen nyt enää niin pitkästi ole :)

Hups, muistin tämän vasta nyt, mutta onhan tässä vielä mökkeilykautta jäljellä puolitoista kuukautta :D Lukuiloa!

Kirja palautui minulle ja jatkaa matkaansa toivottavasti jo pian :)

Kirjakassiin ja kellariin odottamaan noutoa. Delennalla lienee tiedossa potentiaalinen lukija ;)

Delennan paketti postittui ajat sitten ja vasta viime viikonloppuna hain kirjan kellarista. Eipä ole tullut syksystä 2020 lähtien Helsingissä käydyksi edes joka kuukausi ja Delennaa näen kerran-kaksi vuodessa, senkin aina muualla kuin Helsingissä (missä tämäkin kirja majaili)..

Neljän kertomuksen Harlequin-pokkari kirja odottaa lukijaa kirjaston kirjankierrätyskärryssä! Nappaa sieltä luettavaa vaikka kesälomaa varten! Tai voihan tämän lukemisen säästää joulunaikaankin ;)