Takakannesta:

"Muotokuvamaalarin tytär -novellikokoelma vie koomisten ja traagisten väärinymmärrysten syntylähteille. Väistämätön ristiriita on edessä, kun vanhat ihmiset, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa kohtaavat, kun sukupolvien kuilu raottuu vanhenevan kehon ja nuortuvan mielen väliin.

Kokoelmaan sisältyvässä kujeilevassa Mummo-sarjassa Varis tanssittaa eteemme spagaatti-mummon ikätovereineen. He eivät käyttäydy odotusten mukaisesti – siksi että odottavat elämältä vielä jotakin.

Tuula-Liina Varis on mestari yhdistäessään kevyen, sujuvan kielen ja syvältä kouraisevan elämänkohtalon. Hän sitoo ne huumorilla, jossa niin ikään löytävät tasapainon kepeys ja painavuus, ironia ja ymmärrys. Variksen edellinen novelliteos Toshiro Mifunen tiikeri (2005) oli ehdolla Savonia-palkinnon voittajaksi."
***
Napattu joskus vaihtohyllystä.

Tämän lukemisesta on jo jonkin verran aikaa. Ensimmäisen novellin jälkeen lukeminen lähti sujumaan. Pidin kyllä taas tästäkin Variksen teoksesta.

Olen säästellyt tätä kirjaa foorumilla pyörivää kotimaisen kirjallisuuden -juttua varten, mutta päätin nyt vapauttaa dotdotin haasteen merkeissä.

Jää Ateneumiin ainakin dotdotin ja sakirmon haasteiden merkeissä. Lukuiloa löytäjälle!

Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi! Teethän tähän vielä löytömerkinnän. Olisi mukavaa, jos kävisit myöhemmin kertomassa, mitä kirjasta pidettiin ja miten sen matka jatkuu. • Bookcrossingista Wikipediassa • Suomenkielinen foorumi • Liity mukaan

Löysin tämän Ateneumista jo muutama kuukausi sitten, mutta nyt vasta tartuin kirjaan. Ensimmäinen novelli oli tosiaan jotenkin ärsyttävä, mutta sen jälkeen luin kirjan melkein yhdeltä istumalta (flunssalukemista...). Erilaisia näkökulmia ihmisenä olemiseen ja sen ajoittaiseen vaikeuteen. Suosittelen kirjaa muillekin ja aion käydä vapauttamassa sen lähipäivinä johonkin Kallion kahvilaan, kunhan flunssastani tokenen.