Takakansi:

"Vaikka Tuulan elämä kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa on hyvää, hänen mielessään alkaa itää ajatus sijoitetusta lapsesta. Harria hanke epäilyttää, ja Tuulan ystävätärkin puuttuu asiaan: "Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia?"

Asiat alkavat edetä vauhdilla, kun Tuula ja Harri kuulevat mahdollisista sijaislapsista. Sisarukset Luke ja Venni asuvat kriisiperhekodissa, koska omat vanhemmat eivät pysty huolehtimaan heistä. Sanoja on vähän ja ne painavat paljon, kun perheen kuviot menevät uusiksi eikä valmiita toimintamalleja ole."

Olen lukenut tämän muutama vuosi sitten ja selailun myötä tarina palautui mieleen. Härkösen kirjoista osa on uponnut ihan huolella, toiset ovat jääneet kesken. Tämä tuli luettua nopeasti. Näin joulun hujakoilla moni pohtii omaa perhettään ja vanhemmuutta, eletään arkea ja odotetaan ilolla/pelolla juhlaa. Siksi laitan tämän pakettiin ja toivotan hyvää joulua! Jos ei tuota iloa, niin saa laittaa heti kiertoon. :)

En muista mitä tästä olin mieltä. Varmaan ihan luettava. Jätin äidille luentaan, kun muistaakseni olen tämän jo lukenut.

"Joo, ei ole itseltä luettuna kuin "Ei, kiitos!" kirja Anna-Leena Härköseltä. Tämä oli mielestäni paljon parempi ja tosi koukuttavakin. Mielenkiintoinen myös."

Tämä on nyt minulla. Varmaan johkin miittiin otan tarjolle.

Imatran miitistä poimin matkaan, Härkösen kirjoja on tullut ennenkin luettua.

Olen tykännyt Härkösen hyvärytmisestä ja selkeästä kirjoitustyylistä ja tämä kirja edusti näitä erityisen hyvin. Perusasetelmassa on aineksia murheeseen ja raskauteen, mutta aihe on otettu käsittelyyn lämpimästi ja tietyllä tapaa kepeästi. Kirja oli nopeasti luettu ja päällimmäisenä siitä jäi hyvä mieli.

Osallistun kirjalla Kahvia Halapahallin kassisa -haasteeseen.

Sikasäkin avustamana jatkaa matkaa. Lukuiloa!

Kiitos kirjasta Katiko!
Olen lukenut Härköseltä muutaman kirjan (en tätä) ja tykännyt niistä. Eli hyvin tuli valittua ja tämä menee luettavien (korkeaan) pinoon.