Olenkin ostanut tämän kirjan, vaikka olenkin tämän joskus lukenut. Olen varmaan sotkenut tämän "Tulvaniitty" kirjaan. Sitä en ole lukenut. Oon tykännyt Lahirin kirjoista. Luin ensimmäiseksi "Kaima" kirjan ja sitten tämän "Tuore maa" kirjan.

Vien tämän varmaan miittiin tarjolle. Ei tuu toista kertaa kuitenkaan luettua.

Kiitos LiskoMiettinen kirjasta ja miittiseurasta! Pidän tosi paljon näistä Lahirin novelleista, joista jo pari ehdin saman tien lukeakin. Loistava tapa kertoa arjen tilanteista ja ihmisen mielen liikkeistä.

"Tuore maa" oli juuri niin hieno ja tykättävä kirja kuin odotinkin. Suorastaan ahmin novellit yhden päivän aikana. Mielenkiinto säilyi loppuun asti vaikka joitain ratkaisevia asioita oli helppo ennustaa. Tuli surullisia muistoja mieleen ja välillä ihan itkettikin. Ja sehän on minulle hyvän kirjan merkki kun tunteet lähtevät liikkeelle. Sitä paitsi pidän valtavasti Jhumpa Lahirin tavasta kertoa pieniä arjen asioita kuin myös yleismaailmallisia jotenkin pelkistetysti mutta niin kiehtovasti. Vaikea analysoida kirjaa kun ei ole ammatti-ihminen, lukeminen vain tuntuu niin hyvältä ja hiljainen huumori on nautittavaa.
Jokin kirjailijan teoksista on vielä lukematta, joten mukavia lukuhetkiä lienee tiedossa tulevaisuudessakin. Kersti Juvan suomennos saa myös täydet pisteet!

Tarjoan näitä hienoja kertomuksia pikkujoulumiitissämme. Jos ei nappaa, kirja jää odottamaan ensi vuotta ja toivottavasti jotain vierailumiittiä.

Hyviä lukuhetkiä!

Lahiri on kovassa kurssissa täällä ollut, joten otin mielelläni tämän novellikokoelman hoteisiini.

Jostain syystä olen huono lukemaan novelleja. Ne tuntuvat jotenkin aina loppuvan kesken, paljastavan vain pienen sirpaleen kun minä haluaan koko kuvan. Tämän kokelman kanssa oli hieman samaa ongelmaa, olisin halunnut jatkaa novellin jo loputtua lukemista. Se taisikin olla ainoa vika. Lahirin henkilöt ja kerronta on niin vaivatonta, lukemnen soljuu kuin itsestään. Identiteetti, juurettomuus, perhesuhteet, kaikki kuvataan surumielisellä lämmöllä.

Pidän myös kovasti siitä miten ruoka ja syöminen näyttelevät keskeistä osaa tekstissä. Tuntuu kuin novellien loputtua mieleen jäisi leijumaan mausteiden lämpö.

Kiitos kirjasta!

Vapautuu Raahen kirjamessuille. Lukuiloa!