Crime Club

Komisario Morse selvittää naamioituneen miehen kuolemaa

Äkäinen ylikomisario Morse kutsutaan aivan liian aikaisin vuoden ensimmäisen päivän aamuna tutkimaan murhaa Haworth Hoteliin. Uhrilla on edelleen yllään rastafariasu, jolla hän voitti ensimmäisen palkinnon hotellin järjestämissä uudenvuoden juhlisssa. Miehen naisseuralainen ja muut lisärakennuksessa majailleet vieraat sen sijaan ovat kokonaan kadonneet.

Jopa Morse joutuu pinnistelemään ratkaistakseen jutun, joka paljastuu sekä kylmäveriseksi murhaksi että intohimorikokseksi.

"Nykyajan ramboileville poliiseille Morse on sivistynyt vaihtoehto."
– Savon Sanomat

Englanninkielinen alkuteos: The Secret of the Annexe 3 (1986)
Suomentanut: Ilkka Terho

Otava 2007

– Helsingin kaupunginkirjaston poistokirja, eilinen heräteostos :)

Varattu slipperbunnylle Toivelistahipassa, toimitus jossain vaiheessa..

Otinkin kirjan sitten lukuun hippauksen jälkeen ja äsken sain sen päätökseen. Tämä taisi olla kolmas lukemani Dexter-dekkari, kolme odottaa TBR-hyllyssä, ja kyllähän tämäkin sen verran hyvä oli, että laitoin äsken loput kahdeksan suomennettua Dexteriä toivelistalleni :)

Oxford tapahtumapaikkana on kiehtova - etenkin nyt, kun olin huhtikuussa 2015 siellä BookCrossing-konvention yhteydessä. Vaikka en lukiessa pysykään kärryillä katujen ja pubien nimissä, muutaman päivän geokätköilyn ansiosta kaupungin nähtävyydet tulivat tutuiksi ja koko kaupunki kolutuksi läpikotaisin. Konventiossa oli erityisen hienoa se, että se järjestettiin yliopiston kampusalueella, jossa saimme myös majoittua. Dexterhän on opiskellut Cambridgessä mutta opettanut Oxfordissa ;) Morse-televisiointeja en ole juurikaan seurannut, päänäyttelijät kyllä tunnistaisin. Nyt kun luin, että Dexter näyttelee itsekin Morse-televisioelokuvissa cameoroolissa, pitänee ehkä katsoa jokin niistä erityisen tarkasti ;)

BookCrossing-konventio muistui mieleen myös kirjan portinvartijakohdasta. Suomalaiselle oli ällistyttävää, miten voimissaan portinvartijan työ oli Oxfordin kampusalueella vuonna 2015.

Dexter hallitsee latinan, minä sen sijaan jouduin googlaamaan sivun 139 ja 185 virkkeet. Muita uusia sanoja tässä Dexterissä olivat ainakin vesipenkki, tanatologia ja kopulatiivinen. Pidän näissä kirjoissa siitäkin, että lukiessa väistämättä vähän sivistyy. Lääketieteen termit sivulla 90 eivät sentään tuottaneet ongelmia, ne hallitsen minäkin suvereenisti :D

Dexterin sulkujen käyttö tuntuu aina vain yhtä erikoiselta, mutta näin hänen kolmatta kirjaansa lukiessa siihen alkaa jo tottua. En siltikään ymmärrä, mikä idea siinä on. Miksi suluissa olevia pätkiä ei voi sisällyttää tekstiin kunnolla tai sitten poistaa, jos asia ei ole tarpeeksi olennainen sisältyäkseen varsinaiseen tekstiin? Esimerkiksi:
"Kyseisistä naisista kaksi (saatuaan kuulla, että hautajaiset pidettäisiin lauantaina) olikin päättänyt osallistua tähän lakisääteiseen vainajan kehumistilaisuuteen." (s. 5)
"Kaupungin rikospoliisin ylikonstaapeli Phillips (jonka Morse tunsi) puhui siellä parhaillaan kalpeakasvoisen, huolestuneen näköisen miehen kanssa, joka esiteltiin hotellinjohtaja John Binyoniksi." (s. 49)

Itse kertomusta sijoittelin menneisiin vuosikymmeniin, siis suhteessa kirjan ilmestymisvuoteen 1986, mutta kirjassa mainitun syntymäajan perusteella se kuvaakin 1980-lukua :O Siis ihan oikeastiko jokainen Briteissä varasi hotellihuoneen kirjeitse 1980-luvulla?? No, ehkäpä postinkulku oli silloinkin siellä laadukkaampaa kuin Suomessa nykyään ja varaukset tulivat perille, hidastahan tuo nyt kuitenkin oli puhelinsoittoon verrattuna.. Oudolta vaikutti myös tapa liuottaa Disperinejä kuumaan veteen, nehän maistuvat pahalta..

Jokunen kirjoitus-/painovirhe kirjassa pisti silmään ja 29. luvun alaotsikossa lukee yhtäkkiä 6. heinäkuuta, vaikka oikea päivä on 6. tammikuuta.

Osallistun kirjalla Pamina_81:n Helmet-lukuhaasteeseen (kohta 23. Käännöskirja).

Aikomukseni oli tarjota tätä äidilleni luettavaksi, mutta kirjan sidonta on alkanut pettää, joten kiikutankin kirjan slipperbunnylle, kun se vielä on yhtenä kappaleena :)

Slipperbunny saa kirjansa huomisilllan Roasberg-miitissä. Hyviä lukuhetkiä!

Luin kolmannen osan tästä sarjasta pari vuotta sitten ja se oli ihan ok. Ei mikään ihmeellinen mutta luettava. Tämä on ollut jo ennen sitä toivelistallani, taas yksi kirjoista mitkä teki mieli lukea lukiossa mutta ei sitten riittänyt aika.

Dexterin kirjat ovat ehkä turhankin rauhallisia mun makuun ja en vain voi sietää Morsea hahmona. Tässä kirjassa se tuli vielä enemmän esille kuin edellisessä minkä luin. Tänä vuonna onkin tullut luettua aika vähän dekkareita.

Joulukuun kirja-arvonnan voittajalle! Saatoin innostua laittamaan enemmän kuin yhden kirjan tällä kertaa. =D

Kiitos! Äkäinen ylikomisario Morse pääsee tbr-pinon kärkeen. Kaipaan perinteistä dekkaria juuri nyt :)

Morse-kirjat tuntuvat aina vähän laimeilta, koska vertaan niitä TV-sarjaan. Morse on vääränlainen, koska ei ole kuin John Thaw Morsena. Lewis muistuttaa vähän enemmän Kevin Whatelyn roolihahmoa. Näin päin, koska näin TV-Morsen ennen kuin luin kirjoja.

Tämäkin kirja tuntui laimealta, vaikka rikos ei ihan heti kokonaan auennutkaan.

Huone numero 3 siirtyy bookcrossing-kirjojen hautausmaalle. Huomasin joulukalenterikirjoja valitessani, että sidos on hajonnut ja sivut irtoavat pieninä nippuina. Käytän kannet junk journalin kansiksi ja sivuja käytän askarteluun.

Kirja on päättänyt kierroksensa. Luettu loppuun.