Kuvaus Adlibriksen sivulta:

"Vanhempiaan ei voi valita, sanotaan. Joskus kuitenkin houkuttaisi. Omat arvot ja elämänvalinnat voivat olla ristiriidassa vanhempien näkemysten kanssa, vanhempi pyrkii hallitsemaan aikuisen lapsensa elämää tai heittäytyy itse pahaa oloaan muihin purkavaksi lapseksi. Välit kiristyvät tai katkeavat kokonaan. Katriina Järvinen tarkastelee teoksessaan aikuisten lasten ja vanhempien suhteen kipukohtia. Vaatimus vanhempien kunnioittamisesta elää kulttuurissamme voimakkaana, mutta entä, kun omat ja vanhempien arvot törmäävät tai kanssakäyminen osoittautuu mahdottomaksi? Salliiko kunnioitus keskustelun? Ennemminkö laiha sopu kuin välien katkeaminen? Rohkea teos nostaa keskusteluun aiheen, josta kulttuurissamme on tavattu vaieta. Helpompi kun on vain todeta: "Onhan ne silti suin vanhemmat". "

"...on mahdotonta selittää satoja ja tuhansia hienosyisiä loukkauksia. Kun sanoo niistä yhden niin se toinen katsoo sillä tavalla että 'vedit sitten tuosta herneen nenään'..."

Minä menin hautajaisiin. En itkenyt silloin enkä myöhemmin, enkä ole antanut anteeksi.

Rohkea kirja, antoi ajattelemisen aihetta. Myös oman äidinroolin suhteen, toivon ettei oma tyttäreni löytäisi itseään tämän kirjan sivuilta.

Kirja jatkaa matkaansa lukutuolille.

Kiitos kaverihipasta! Luin jostain lehdestä tämän kirjan esittelyn, aihe kuulosti todella mielenkiintoiselta. Tämä taitaa olla niitä kirjoja, jotka kiilailevat ohi TBR-vuoren :)

Tärkeä aihe ja paljon ajattelemisen aihetta, mutta minua häiritsi kirjan rakenne, jossa sekaisin omaelämänkerrallista ainesta, toisten haastatteluja, kirjallisuuspoimintoja ja kirjoittajan näkökulmaa terapeuttina - olisin tykännyt lukea kirjaa joko henkilökohtaisena tarinana tai sitten tietokirjana. Paljon hyviä kirjavinkkejä!

Tampereella oli tänään vierailijoilla vahvistettu BC-tapaaminen, jossa oli paljon porukkaa ja kirjabuffetti lähes kesäpäivien malliin. Tämä kirja löysi buffetista seuraavan lukijansa.

KTMC 2017 # 49

Perheenjäsenten keskeinen dynamiikka kiinnostaa aina, joten tämä kirjakin.
Tampereen vierailijamiitistä napattu! Kiitos lukutuoli, myös hauskasta seurasta! Toivottavasti nähdään taas!

Paljon ajatuksiahan kirja toki herätti. Sekä oma suhde jo kuolleisiin vanhempiini tuli mietinnän kohteeksi (minulla oli hyvin turvallinen lapsuus ja nuoruus, mutta edelleen muistan kuin eilisen päivän sen ainoan vyörankaisun, jonka isältäni sain, sillä koin sen epäoikeudenmukaiseksi enkä vieläkään syytä siihen tiedä/muista) että muistot omasta vanhemmuudestani ja ne hetket, jolloin olisin voinut toimia toisin.
Kiinnostavinta kirjassa olivat muiden ihmisten kertomukset ja haastattelut. Kyllä kodin ulkoseinien sisäpuolella voi tapahtua vaikka mitä mistä ulkopuolisilla ei ole mitään käsitystä. Mutta pahoistakin asioista on mahdollista, ainakin suurimmaksi osaksi selvitä, menettämättä täysin elämäniloaan ja kykyään kasvaa selviytyjäksi. Siitäkin kirjassa on hyvä äiti-tytär-esimerkki.

Itselleni elämässä kantava ajatus on kirjan lopussa: "Yksi tärkeä tekijä läheisten ihmissuhteiden merkitykseen ja sukupolvitietoisuuteen kasvamisessa on taide. Kirjallisuus, teatteri, elokuva ja muut taiteen lajit eivät ehkä opeta, miten tullaan paremmaksi ihmiseksi, vaan miten tulla ihmisemmäksi, inhimilllisemmäksi. Taide opettaa omaksumaan uutta ja toisenlaista, kasvattaa erilaisuuden sietokykyä. Sen kautta voi hankkia sisäistä rikkautta, joka auttaa ihmissuhteissa elämisessä."
Tässä suhteessa koen onnistuneeni jälkipolven kanssa tai ollakseni rehellinen, varmaan he olisivat löytäneet taiteen upean maailman ilman omia pyrkimyksiäni :-) !

Vaikuttaa kiinnostavalta. Kiitos kierrättäjille!

Kirja löytyy eteisen kierrätyshyllystä. Lukuiloa!

Poimin kirjan mukaani uudestaan ja vien sen syyskuussa Raahen kirjamessujen bookcrossing-pöytään.

Kirja vapautuu Raahen kirjamessujen aikana, kirjastoon.

Lukuiloa!

Kirja lähti Raahen kirjamessuilta mukaani, ajattelin viedä työpaikalleni.

Työpaikan hyllyyn työkavereille ja asiakkaille luettavaksi.

Lukeminen alkaa