Kirjalahjoitus, tehdään valmiiksi vapautukseen (rekisteröinti, kansitarra ja etiketti sisäkanteen) ja vapautetaan seuraavaksi.

Kirja vapautuu Vuosaaren kauppakeskus Columbuksen kirjahyllyyn (virallinen BookCrossing hylly, Marian konditorian tiskin lähellä!).

Nappasin Columbuksen hyllystä mukaani, kun muistelen nähneeni kirjan useammallakin toivelistalla. Katsotaan, joko kaikki ovat ehtineet saada tämän luettavakseen.

Taavina-miitissä eteenpäin. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitokset toivelistakirjasta! Minulla on tämä kehuttu sarja vielä lukematta :)

Tykkäsin tästä, erityisesti huumorista ja vanhusten palveluasumisen ja terveydenhuollon ongelmien tuomista esille huumorin keinoin. Ihan hitusen positiivista lukukokemusta varjosti viime kuukausien tosielämän ikävä uutisointi yksityisistä vanhusten palvelukeskuksista. Sekä ennen koronaa että myös sen aikana.
Ennalta ajattelin tämän passaavan Delennan kolmoshaasteeseen trilogian osana. Mutta jo sivulla 33 Irma sanoo "Döden, döden, döden." Irma tai joku muu toistaa nämä kolme sanaa myös sivuilla 33, 44, 46, 67, 93, 103, 111, 136, 143, 168, 174, 188 ja 204. Olisikohan myös kirjan viimeisellä sivulla mainittuna tämä kolmikko?
Sivulla 67 myös paljastetaan mistä tuossa hokemassa on kyse. ""Miksi ihmeesä sinä hoet tuota dödeniä?" Anna-Liisa kysyi melkein vihaisesti.
Ruotsalainen kirjailija Astrid Lindgren, joka hänkin eli hyvin vanhaksi, oli kertonut tv-haastattelussa juttelevansa sisarensa kanssa puhelimessa useimmiten siitä, kuka viimeksi oli kuollut, ja kun he olivat huomanneet puhuvansa vain kuolleista ja kuolemasta, heille oli tullut tavaksi aloittaa puhelut sanomalla: "Döden, döden, döden."Siitä Irma oli sen napannut. Hän luki edelleen Astrid Lindgrenin kirjoja."

Lisäksi kirja sopii Delennan karanteenihaasteen kohtaan 7. Lue kirja, jossa ihminen on erityksissä muista (esim. yksinäinen, autiolla saarella...), koska: "Tämä loppukevät oli ollut Siirin elämän yksinäisin, oikeastaan hän oli ensimmäisen kerran tuntenut todella kärsivänsä yksinäisyydestä. Yksinolohan oli sinänsä mukavaa ,mutta tämä oli jotain aivan muuta, lohdutonta ja ahdistavaa, ja sai hänet joskus niin heikoksi, että hänen oli pakotettava itsensä nousemaan aamulla ylös sängystä. Toisinaan kesti kaksi tuntia ennen kuin hän oli pukeissa ja jalkeilla, niin tahmeaksi ja kankeaksi oli kaikki mennyt." (s.350)

Taavina suositteli kirjaa, joten otin mukaani miitistämme Liminganlahdelta.

Ajattelin että nyt olis mukava lukea dekkari, mutta ei tätä oikein ensimmäisenä dekkariksi kutsuisi. Kirja oli hauskasti kirjoitettu, vanhusten jutut olivat niin aidontuntuisia. Huvittavia letkautuksia, tunnistan heti jotain tuttua niissä. Hahmotkin aika hauskoja. Kuitenkin ehkä vielä hieman kaukana omasta elämästä on palvelukotielämä, joten tuntui että ei ei ei, en halua vielä edes ajatella tällaista ajanjaksoa elämässäni. Ehtoopuolta.

Yhteiskunnallisia epäkohtiakin kirjassa tuli esille, siitä plussaa. Kolmoishaaste tuli itsellänikin mieleen ja döden, döden, döden ilmaantui jatkuvasti jotta sain harmitella kun kolmoishaastetta ei enää ole. Erään sukulaiseni kanssa, joka on samalta paikkakunnalta kuin minäkin, puhelimessa tulee keskusteltua kotipaikkakunnan kuolemista. Olisikohan paikallaan tarjota kirjaa hänelle.

Ainolanpuistossa kohteeseen.;)

Ainolanpuiston miitistä sunnuntaina. Kirja kuulostaa kiinnostavalta

Sydänosasto 1, Päiväsalissa.

Ai tämä olikin juuri minun lukemani kappale, hauskaa! Kirja oli tänään edelleen Oys Sydänosasto 1:n päiväsalissa ja sinne myös jätin.