Like 2016. 281 s.

Jos on lukenut kirjan Yö ei saa tulla, niin keskeiset henkilöt ovat jo tuttuja, mutta eiköhän Korppinaiset menisi kylmiltäänkin.

Tiina Raevaara keksii varsin outoja juttuja. Tapahtumat näyttävät realistisilta, kunnes nyrjähtävät vaivihkaa selittämättömän puolelle, tai lukijan itsensä selitettäväksi. Jopa Raevaaran realismi on epärealistista - kuka esimerkiksi voisi vuosikaudet valehdella nuorellemiehelle, että hänen rakastamansa tyttö on kuollut?

Aalo, ainoa jota Johannes koskaan oli rakastanut, ei siis ollut kuollut, vaan matkustanut pois. Nyt hän kirjoittaa Johannekselle ja pyytää tätä hakemaan hänet luokseen. Johannes alkaa kunnostaa suvun vanhaa taloa Aalolle ja itselleen.

Tällä kertaa Johanneksen suku on se mistä Johanneksen ei ole annettu tietää kaikkea.
Vanha suuri melkein autio talo metsän keskellä, suvun vaietut salaisuudet, lukitut huoneet, naakkaparvet ja korpit... klassiset kauhutarinan ainekset. Ja avoimesti Raevaara viittaakin Poeen ja Korppiin. Pisteitä siitä.

Kiinnostavaa on myös kaikkinainen oikea 'lintuasia' tekstissä. Samoin tutkimustiedosta muokattu tekstiosa kuolemisen biologiasta taustoitti tarinan tapahtumia. Niin ikään kiinnostavasti Raevaara nostaa tiedon valoon yhden harvinaisen, huonosti tunnetun perinnöllisen sairauden, Ehlers-Danlosin syndrooman, ja vielä sen ehkä kaikkein harvinaisimman muodon. (Nyt en kyllä ole varma, sopiko se yhteen intensiivisten tanssiopintojen kanssa... baletti on rankkaa treeniä!)
Vanhustenhoito ja lääketieteen etiikka puolestaan saavat kommenttinsa fiktion keinoin.

Useiden selkeiden teemojen punominen yhtenäisen fiktion muotoon on kuitenkin mielestäni vaatinut veronsa siten että juonessa on paikoin pientä väkinäisyyttä.

Loppu mahdollistaa Johanneksen ja Aalon rakkaustarinan monta tulkintaa. Onko kertomus kaiken kaikkiaan vertauskuvallinen? Vai onko lukijaa tai ainakin Johannesta taas vedätetty ja luemme kirjasarjan kolmannenkin osan?

- ruzena

Vien kirjan makuuhuoneeseen.
(Vapautusilmoitus, jotta tiedän missä kirjani on.)

Kirja on nyt makuuhuoneessa.

No nythän kirja on ihan villi! Sitä ei näy missään. Toivottavasti löytäjä tekee merkinnän. Sitten olisi upeaa, jos vielä lukisitkin kirjan!!!!!

Kirja palasi olohuoneeseen. Ja hei, minähän kyllä luin sen jo.

Kuriiri koppasi korppinaiset kyytiinsä :))))

Päivän hauska catch: kirja palasi kotiin.

Villi muttei vapaa, koska on varattu.