(orig. Tusenskönor, suom. Outi Menna)

Takakannesta:

"Teini-ikäinen tyttö pahoinpidellään, iäkäs pappi surmaa vaimonsa ja itsensä, mies joutuu auton yliajamaksi ja kuolee. Rikoksia ei näennäisesti yhdistä mikään, mutta poliisin erityisryhmän tarkemmat tutkimukset paljastavat outoja asioita. Johtolangat vievät kauas Pohjolan ulkopuolelle häikäilemättömien rikollisten jäljille. Samaan aikaan ihmissuhteet kärjistyvät komisario Alex Rechtin johtamassa tutkimusryhmässä, johon kuuluu myös Fredrika Bergman."

Nopealukuinen tämä toinen Fredrika Bergman -dekkari oli, mutta jotenkin se ei silti täysin kyennyt tempaamaan mukaansa. Tapahtumat olivat ehkä liian ennalta-arvattavia, joten neljässäsadassa sivussa oli vähän turhaa toistoa ja tyhjäkäyntiä. Ajoittain tuntui, että kaikkia päähenkilöitä ahdisti aivan tolkuttomasti, joten tunnelma oli aika masentava. Olisi ollut vähän vaihtelua, jos edes jollain tutkijoista ei olisi ollut yksityiselämässä ongelmia. Pakolaisten tulo Eurooppaan ja ihmissalakuljetus, jotka ovat yksi kirjan teemoista, ei tainnut olla kirjan kirjoittamisen aikoihin (2010) ihan yhtä akuutti ongelma kuin tänä päivänä, mutta eivät asiat varmaankaan ole kovin paljon muuttuneet. Ei tämä silti huono ollut, joten sarjan kolmas osa tullee jossain vaiheessa luettua, kun se jo kirjahyllystä löytyy.

Nappasin mukaani miitistä, mielestäni tämä ei ole vielä omassa hyllyssä :)

Nappasin tämän lukuun, vaikka tällainen päälle 400-sivuinen ei ehkä ole kaikista ideaalein vaikeaan lukujumiin. Sain kuitenkin kirjan kahlattua läpi, vaikka välillä kyllä tuntui että en ihan pysynyt perässä ja juoni vähän laahasi. Em64 mainitsi, että kaikki henkilöt olivat enemmän tai vähemmän ahdistuneita, minäkin huomasin tämän ja ihmettelin miten kaikilla onkin niin surkeaa yksityiselämässään. Ihan toimiva loppuratkaisu kirjassa kuitenkin oli. Muistaakseni minullakin on seuraava osa hyllyssä odottamassa, mutta en nyt ainakaan heti innostunut niin paljon että siirtyisin suorilta seuraavaan. Ehkä taas muutaman vuoden päästä voi lukea seuraavan Ohlssonin.

Onnea Teetä ja dekkari -arvonnan voittajalle!

Kiitos kirjasta ja teestä :) Olen tämän jo lukenut, joten pistän pian kiertoon :)

Vapriikin miittiin tarjolle :)

Rupesin miettiin oonko sittenkään lukenut Kristina Ohlssonia vielä vai sotkinko johonkin toiseen kirjailijaan hupsista. No täälä on ja lukuun menee tämäkin...