Näin rouva Schonin usein kirjoittavan. En silti koskaan lukenut hänen merkintöjään, en edes silloin kun hän oli leikkauksessa ja tajuttomana niin kuin hän oli loppuaikoina useita päiviä peräkkäin. En lukenut vielä sittenkään kun hänen loppunsa tuli ja hänet vietiin osastolta. Mutta viime viikolla rupesin selaamaan tätä vihkoa ja järkytyin aika lailla. Pian ymmärrätte miksi. (Kirjan takakansi.)

Lähtee Oma maa mansikka pussista valittuna seuraavalle lukijalle. Lukuiloa!

Kirja tuli uskomatonta vauhtia perille. Kiitos! Vaikuttaa nopealukuiselta, vähän jo aloittelinkin ja meinasin unohtua lukemaan. Piti nyt vielä jättää kesken muiden kirjojen takia, mutta eiköhän tämä taas pian ole kädessä ja luvun alla. :)

Toivoisin voivani sanoa, että Rouva Schon on loistava kirja. Voin kuitenkin kutsua sitä vain hyväksi. Se, mitä saavutetaan loistavaan suoritukseen, jäi jotenkin uupumaan. Hankalaa on vain selittää, mitä se jotain oli.

Rouva Schon ei ole mikään iloinen tarina. Se on karu kertomus vuodeosastopotilaan elämästä, jos sitä elämäksi voi enää kutsua. Tämä osuus onkin pelottavan faktuaalista, mitä nyt itsekin vanhainkodissa työskennelleenä olen nähnyt. Sen Heikinheimo osaa kuvata osuvasti ja kantaaottaen. Se lienee kirjan paras anti. Rouva Schon, kertoja itse, taasen jää heikoksi hahmoksi.

Tiedän, että minun olisi ollut tarkoitus tuntea suurta empatiaa ja kiristellä leukaperiä kaiken vääryyden tähden, mutta en missään vaiheessa päässyt eroon tunteesta, ettei Rouva Schonia ole. Hahmolla ei vain ollut tarpeeksi lihaa luiden ympärillä. En sano, että kirja olisi lässähtänyt, mutta jonkin suuremman puuttuessa kokemus oli vähän vaisu. Ehkä tämä olisi täytynyt lukea putkeen, koska lyhyt kirjahan tämä on. Suosittelen seuraavaa koittamaan, ettei pidä suuria taukoja kuin minä.

Kaunis kirja tämä on ulkomuodoltaan. Sitä on ollut ilo pitää, mutta nyt on aika liikkua jälleen. Kiitos vielä, Mutteri!

Tämä Oma maa mansikka-opus matkaa seuravaalle. Lukuiloa!

Kiitos, kirja saapui perille! Onpa mielenkiintoinen pieni opus, en olisi näytettä lukiessa tällaista uskonut vaikka toisaalta nyt ensimmäistä sivua lukiessa se tuntuu itsestään selvältä. Otan vinkistä vaarin ja luen kerralla kokonaan.

Rouva Schonin kirjoitukset on nyt luettu, muutamalla lukukerralla. Kuvaus vuodepotilaan elämästä ja kuoleman odottamisesta oli kirjan parasta antia, vaikka kirja on kirjoitettu 80-luvulla on osastohoito valitettavan usein edelleen yhtä kiireistä. Rouvan oma tarina ja historia jäi vähän ohueksi, mutta hänen elämänsä lopppumetrit olivat hienosti kuvattu hiipuvina hetkinä.

Aulan kierrätyshyllyyn. Lukuiloa löytäjälle!

*****************************
Onnea, olet löytänyt vapauttamani kirjan! Se on nyt sinun - voit pitää sen, antaa tuttavallesi tai vapauttaa edelleen. Kiitos kun ilmoitit löytäneesi kirjan! Mikäli haluat, olet tervetullut liittymään Bookcrossing.comiin. :)

Congratulations, you've found a book I've released in the wild. It's yours now - you can keep it, give to someone you know or release it back in the wild. Thank you for letting me know you've found it! If you want, you're welcome to join Bookcrossing.com. :)