"Nelikymppiset veljekset matkustavat perunkirjoitukseen mukanaan mummon puolison tuhkat - kukkatelineeseen kiinnitetylle uurnalle aiotaan näyttää vainajan mennyt elämä. Automatkan luonne kuitenkin muuttuu, ja reissusta tulee poikkileikkaus niin Suomesta kuin parista ihmiselämästäkin.

Pitkällä matkalla on aikaa päivittää lapsuustraumat, jakaa naiset sekä nuuhkaista veljen taskumattia: miksi aikuinen mies lipittää salaa mansikkamehua?

Perunkirjoitus on road-romaani, kolmiodraama ja viimeiset jäähyväiset. Tarina rullaa välillä reippaasti kaasutellen, välillä pysähtyen tekemään omaa välitilinpäätöstä, suremaan yhden taipaleen päättymistä ja iloitsemaan toisen alusta."

Roope Lipastin kolumneja olen lukenut, ne ovat olleet tosi hauskoja ja osuvia. Löysin tämän pokkarin kirjasto 10:n poistoista.

edit 23.10.2016:

Olen unohtanut kommentoida lukukokemusta. Tämä ei ollut niin hyvä kuin toivoin, mutta parani loppua kohden, kun tutustui veljeksiin paremmin. Olen viime aikoina lukenut useammassakin kirjassa veljeksistä (Taisteluni, Bonon doppelgängeri..)

Kirja jatkoi matkaansa Sakirmo-miitissä Vuosaaressa. Tämä on Roosa nauha -vapautus, kirjailijan nimessä ja kansikuvan toisen miehen paidankauluksessa vaaleanpunaista. Rahaa laitan lokakuun lopussa Liinuskaisen järjestämään keräykseen.

Nappasin kirjan Columbus-miitistä eilen. Olen tykännyt Lipastin kolumneista ja vaikka viime elokuussa lukemani Halkaisukirvesmies (http://www.bookcrossing.com/journal/14152047/) olikin pienoinen pettymys, en anna sen haitata :) Kiitos kirjasta, toukokuu!

Edit 25.10.2016: Kappas, kirja onkin tuttujen crossarien toivelistalla; katsotaan, jos ehtisin lukea sen jossain välissä vielä ennen pyhäinpäivää ;)

Edit 31.10.2016: Aivan alussa kirjaa olen vasta, mutta Teemun kommentti täytyy heti kirjata tänne:
"Maantiede saa ihmisen mietteliääksi. Maailma on häiritsevän suuri. Menee minne tahansa niin aina se vain jatkuu ja tulee uusia ihmisiä ja kummallisia tapoja ja outoja maisemia, ruokaa joka kulkee kuudella jalalla. Siksi matkustan yleensä vain Pohjois-Euroopassa: ihmiset ovat parhaimmillaan silloin kun ne muistuttavat itseä." :D :D

No juu, kyllä kirja kannatti lukea, on tämä omassa lajissaan ihan loistotapaus ja palautti uskon Lipastiin :) Kyrömäistä Mielensäpahoittajaakin kirjassa, etenkin Jalmarissa, oli sen verran, että viihdyin oikein hyvin :P Esimerkiksi:
"Äiti hössötti. Ihmetteli suureen ääneen, kuinka he olivat jaksaneet ajaa niin pitkän matkan ja että he varmaan olivat väsyneitä. Jalmari vähätteli urotyötä ja muistutti, että heillä oli hyvä auto toisin kuin sodassa jolloin ei ollut autoa lainkaan mutta silti kuljettiin pitkiä matkoja."

Vaikka veijaritarina onkin, se ei estä Lipastia kertomasta hyviä huomioita elämästä - tai ehkä juuri veijaritarina vaatiikin niitä ;)
"Minut nostettiin ambulanssiin ja Janne jäi ihmettelemään hänelle yhtäkkiä langenneen vastuun määrää. Pitäisi saada autonromu pois ojasta ja edelleen rekisteristä. Pitäisi hankkia uusi auto tilalle. Pitäisi ottaa irralliset langat käsiin ja sukia ne järjestykseen niin kuin kunnon arjen ammattilainen. Nuo ovat sellaisia hetkiä elämässä, jolloin aikuisuus punnitaan. Kuinka hyvin on sisäistänyt sen, miten maailma toimii ja mistä nappulasta painamalla tapahtuu mitäkin. Viime kädessä aikuisuus ei ole paljon muuta kuin varma tieto siitä, miten ajetaan Joensuuhun."

Tai tämä: "Sellaista se on: kun ihminen on elossa, hän on sietämätön, ja kun kuollut, häntä kaipaa."

Mielensäpahoittajan ideologiaa hipoo tämäkin:

(jatkuu..)

Parinkymmenen minuutin päästä on lähdettävä kohti Mansea, vien samalla kirjan Pamina_81:lle, joka joutuu uhrautumaan ja otttamaan vastaan nuo kaksi kirjakassiani..

Lukuiloa ja isot kiitokset kaikesta kurirointiavusta, niin ja hyvää pyhäinpäivää!

Kiitos Taryalle valtaisasta kirjalastista, josta tämäkin kirja kuoriutui! Urheasti kannoin kaikki kirjat kotiin ja tämän sieltä löysin. :)

Kirjaa en ole saanut luetuksi, ja nyt se saakin lähteä viimein eteenpäin vuoden 2020 Sikasäkin nappauksena.

Sikasäkistä paljastui oikein kiinnostava kurja. Kiitos, Pamina!