Isä Linna on etevä koti-isä. Pestyään astiat hän ripustaa ne narulle kuivumaan. Siivotessaan hän lakaisee lattian lisäksi seinät ja katon. Taloustyöt sujuvat häneltä kuin leikki. Varsinaiseksi mestariksi isä osoittautuu hilloamisessa. Kypsien luumujen mäiskähtely katolle on isä Linnalle haaste, ja pian muuttuu koti hillotehtaaksi. Pikku-Linnat eli Saara, Santtu ja Kalle ihmettelevät. Eikä isää aina ymmärrä perheen äitikään, vaikka hän sentään on älyniekka ja tiedenainen, joka tuntee jopa avaruuden salaisuudet.

Alkuteos: JAM (1985)
Kertonut: Margaret Mahy
Kuvittanut: Helen Craig
Suomentanut: Pirjo Santonen

Kustannus Mäkelä Oy 1985

- Loviisan kaupunginkirjaston poistokirja

Voi miten tykkäsin sekä tarinasta että kirjan kuvituksesta! Niin se vuosi sitten hurahti luumuhilloa syöden ja perheenjäsenten haaveillessa muunlaisesta ruoasta alkoikin jo uusi satokausi :D Hilloaminen on meillä, tai siis äidilläni, jokakesäinen/-syksyinen operaatio, ja syksyn mittaan purkkeja ja purnukoita sitten roudataan mökiltä kaupunkiasunnon kellariin :)

Kesis saa kirjan tiistain minimiitissämme omaan käyttöönsä ja/tai vaikkapa ensi kesän tapahtumassa vapautettavaksi. Lukuiloa!



Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Kiitos kirjasta. :)

Miittiin tarjolle! Lukuiloa! Osallistun vapautuksella chanian vapautushaasteeseen sekä åippiksen ja tarnan kaksin kaunihimpi haasteeseen.

Kiitos kirjasta! Tätä en voinut vastustaa, koska meillä pursuaa joka kesä omenahilloa. Viime syksynä aloin kuivata omenaviipaleita ja niitä nyt napsin kourallisen joka päivä. Mies laittaa omenahilloa joka aamu kaurapuuron päälle.
Vielä parempi juttu muistui mieleen, kun näin hilloajan nimen. Pylkönmäen kirkkoherra Linna muutama vuosikymmen sitten oli myös jos ei nyt etevä koti-isä niin etevä kotiäidin apulainen. Hänellä oli aina urheilukilpailuissa ym vastaavissa tapahtumissa muutama mukula mukananansa. Hän myös keitteli hilloa. Linnan vaimo oli jossain poissa, ehkä laitoksella, ja Linnalla oli hillokattila hellalla juuri kun naapuri tuli houkuttelemaan pienelle hörpylle. Kun pappi palasi oli hillo palanut pohjaan ja kattila pilalla. Niinpä pappi sitten lähti kiertämään paikkakunnan kahteen kauppaan löytääkseen uuden samanlaisen ettei vaimo huomaisi mitään. Tarina ei kerro, löytyikö. Pappi piti juomista ja tilasi kirkkoviiniä omaan käyttöönsä. Maksoi kyllä itse. Taisi nautiskella tuon samaisen naapurin ukon kanssa joka varmaan on myös vuotanut hillonkeiton kylille. Nuorena naapuri oli lyönyt vetoa, ettei häissään vastaa papin kysymykseen "Tahdotko?" ennen kuin kolmannella kerralla. Naapuri voitti vedon. Mitähän morsian moisesta ajatteli?