Nuori Alli koettaa parhaansa mukaan huolehtia sairaasta Toini-rouvasta ja tämän lapsista, herkästä Bettystä ja rasavillistä Mimmistä. Elämä varjostaa juuri koettu kansalaissota, jossa Toini-rouvan mies sai surmansa valkoisten puolella ja Allin isä ja rakasta Otto-veli kaatuivat punaisten riveissä. Alli joutuu pakostakin miettimään tekeekö hän väärin palvellessaan Toini-rouvaa ja yrittää samalla unohtaa että hänen oma isänsä kiersi puhumassa toisenlaisen isänmaan puolesta ja jopa tarttui aseisiin vakaumuksensa puolesta.Onneksi on olemassa naapuritalon Eino, joka hälventää huolia. Ja onhan Alli tottunut selviytymään. Jos ei muuten niin sisulla ja sydämellä.

Julkaisuvuosi 1985
Kansi: Kaarina Ewart

- Meirän isä sanoo, että muanamies on puniikki, Paavo murisi.
- Ja Männistön isäntä on lahtari, Aaro vastasi.
Neiri Rauanmaa hätkähti ja puri huultaan. Isäin pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen, hän mietti. Jatkuuko vihanpito näissä pienissä viattomissa pojissa?

Kun Betty on 5-vuotias hän on oikea opettajaisän tyttö. Kolme vuotta myöhemmin sota on vienyt isän ja Betty on joutunut jättämään vanhan elämänsä ja ystävänsä ja muuttamaan uuteen paikkaan jatkuvasti yskivän äitinsä, lapselliselta tuntuvan pikkusiskonsa ja sodassa punaisten puolella isänsä ja veljensä menettäneen Alli-piian kanssa. Sota on jättänyt haavansa sekä lapsiin että aikuisiin. Betty ei oikein tiedä mitä isälle tapahtui, sillä aikuiset vaikenevat tyystin pahoista asioita. Mutta elämä jatkuu. Kesy pihavaris varastelee keitettyjä perunoita ja punajuuria, tytöt pelkäävät, että Alli jättää heidät ja lähtee naapuritilan pojan tykö, tilan emäntä ei hyväksy punikkia miniäksi, kylälle kunnostetaan sodassa palaneen koulun tilalle kiireellä uutta koulutilaa, jonne Bettynkin pitäisi pian lähteä, sisko Mimmi vain pelkää, että koulussa lyödään sormille ja jätetään yksin nurkkaan seisomaan. Onneksi uusi opettaja-neiti on lempeämpi. Ensimmäinen koulusyksy huipentuu oikeaan kuusijuhlaan ja lopulta Betty saa selkoa mieltä kaihertaneisiin asioihin.

Muistan itse lukeneeni ja tykänneeni Lahtisen kirjoista ollessani ala-asteella, taisinpa lukea niitä vielä yläasteikäisenäkin. En tiedä uppoaisivatko kirjat nyky lapsiin, mutta itse pidin siitä, miten niissä kerrottiin ”vanhasta elämästä”. Sota-asioita ei käsitellä kovin syvällisesti ja näin aikuisena osaakin lukea monia asioita rivien välistä. Kirjan kerronta on verkkaista, kirjassa kuvataan erilaisia arjen episodeja, asiat ratkeavat ja menetyksen ja surun kanssa oppii elämään. Kirjassa ei kerrota kovin tarkkaan tapahtumavuotta eikä paikkaa. Bettyn muistoista on kolme vuotta ja väliin tulee sota. Kirjassa kerrotaan miten kohta on tulossa sellainen laki, että kaikkien lasten täytyy mennä kouluun ja mainitaan sivulauseessa koulupiirijakojen riidoista. Oppivelvollisuuslaki astui voimaan vuonna 1921. Murteessa puhutaan mm. kompiaisista eli karamelleista. Opettaja-neiti on oikein aikaansa edellä eikä pakota vasenkätistä oppilasta oikeakätiseksi (niin tehtiin vielä noihin aikoihin aika yleisesti), vaan jopa rohkaisee kehittämään vasenkätisen piirrustustaitoa.

Sympaattinen pieni kirja, joka jatkaa eteenpäin 2015 bookcrossing joulukalenterin 6.12. arvonnan voittajalle.

Kiitos joulukalenterikirjasta! Kivana yllätyksenä tämä tuli! En muista aiemmin lukeneenikaan Anni Lahtisen kirjoja, mutta tämä tulee varmasti luettua.

Nyt tuli luettua tämä ohut kirja. Sivuja taisi olla 126, joten tämä kelpaa Helmet-lukuhaasteen kohtaan 48. Kirjassa on alle 150 sivua.

Tykkäsin tästä, oli mielenkiintoista lukea kansalaissodan jälkeisestä ajasta (vaikka toki kyseessä on fiktiivinen tarina). Oli koskettavaa lukea tuosta ajasta erityisesti lapsen silmin nähtynä ja koettuna. Muutenkin tykkään lukea näitä vanhempia kirjoja (mm. Anni Polvaa), joten näitä Anni Lahtisen kirjoja voisi lukea muitakin. Tässä kirjassa tuli vastaan muutamia sanoja, joiden merkitystä en tuntenut, joten niitä piti tarkistaa.

Tämä kirja kulkeutunee Sokoksen pks-vakiomiitistä Kesiksen kautta Taryalle. Näytti ilmestyneen Taryan toivelistalle. :) Hyviä lukuhetkiä siis!

Kuriiririkii lukaisi tänään ol hanan hut krja ja tykkäsin. ja juaisuvuosikin mnun syntymävuosi täähän ois ollu ni ova kirja viime vuoden haasteeseen. :) Krjan loppu puolella meinasin itekin herkistyä.

Lisäsin sisäkanstitarran kirjaan :)

Sain flowerilta kuriroitavaksi tiistaina Taryalle tämän ja Tarya saa tämän Illan Stinap miitissä

Sain kirjan poiketessani illalla Stinappi-miitissä Roasbergilla, kiitos Flower78 ja Kesis-kuriiri!

Luin kirjan muutama päivä sitten ja tykkäsin, vaikka pitää tunnustaa, että olisi Lahtinen voinut saada tästä teemasta enemmänkin irti. En jaksa uskoa, että kukaan nykynuori haluaa lukea tämäntyyppistä kirjaa, korkeintaan äidinkielenopettajan pakottamana, mutta tällaiselle vanhemmalle tädille, jota Suomen (lähi)historia ja suomalaisten koettelemukset ja sodista ja pula-ajan arjesta selviäminen kiinnostavat, tämä oli mitä sopivin ;) Ja Jooseppi oli kertakaikkisen ihana kaikessa inhimillisyydessään <3

Taidanpa laittaa nuo kirjan etu- ja takaliepeissä mainitut kirjat toivelistalle.

Kirja lähtee huomenaamulla Raahen-paketissa kohti Pohjois-Pohjanmaata. Jouluksi se ei saajaansa varmaankaan tavoita, mutta onhan siinä välipäivinäkin hyvää lukuaikaa ;) Kiitokset kuriiri-taavinalle!

Hyvää joulua ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!



Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Perillä on! Kiitos tästä ja kaikista muista ihanista joululahjan osista!

Olen lukenut näitä kirjoja joskus teininä ja ihastellut sota-ajan romantiikkaa. Nyt aikuisena näitä lukee vähän eri silmin, ymmärtää ne kaikki vaikeudet ihan eri tavalla. Sinnikkyyttä tarvittiin.

Sisällissota on ollut minun suvussani tyystin vaiettu asia enkä siis tiedä, millä puolella kukainenkin on ollut, jos millään. Sota-ajan jälkimainingeissa varttunut äitini hamstraa edelleen kaiken mahdollisen. Ajatus, että säilytetään varuilta, on varmasti tosi tiukkaan pinttynyt.

Kiitoksia kierrättäjille, tämä oli mukava lukukokemus! :)

Terkkuja! :)

Lämpimänä kesäpäivänä miitistä kotiin tuotu kirja.

Pidin tätä kirjaa pitkään hyllyssä, lukemista odottamassa. Vaikka lupaavan kuuloinen onkin, ei aihe sittenkään napannut minua lukemaan - luen aina niin fiiliksen ja tarpeen mukaan. On siis aika vapauttaa kirja eteenpäin, sen saa Leppis K Ranualla.