Jos on päättänyt koulunsa huonoin arvosanoin 1960-luvun Oulussa, kuten Aarni, on isätön ja ollut sekä koulutovereidensa että opettajien hylkimä, on turha unelmoida mistään. Eikä Aarni unelmoikaan - paitsi hetkestä, jona koulutalo lentää räjähdyksen voimasta ilmaan.

Mutta kun äiti saa pakotettua Aarnin töihin Enni-tädin valokuvausliikkeeseen ja Aarnin käyttöön annetaan kamera, hänen eteensä avautuu täysin uudenlainen maailma. Ensimmäistä kertaa elämä tuntuu olevan hallittavissa, ainakin sen sekunnin murto-osan, kun kameran suljin räpsähtää.

Pitkä valotusaika on kaunis ja kuulas romaani ulkopuolisuudesta ja taiteilijakutsumuksesta, siitä, mitä vuodet ja arki tekevät intohimolle.

Tammi 2015

Osallistun kirjalla Sekaisin syksystä 2015 -rinkihaasteeseen, jossa ovat mukana:

LiskoMiettinen (Tornio): Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen
Flower78 (Kerava): Antti Tuomainen: Kaivos
Kesis85 (Vantaa): Virpi Pöyhönen: Doe
He_Ri (Raisio): Anja Snellman: Antautuminen
Tarya (Helsinki): Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

Lukuaikaa jokaisella on lähtökohtaisesti yksi kuukausi, jos ei muuta sovita.

Tämän kirjan kierros - jota saa minun puolestani vapaasti muokata, jos miiteillä ja kuriroinneilla välttää postikulut :)
1) Tarya
2) He_Ri
3) Kesis85
4) LiskoMiettinen
5) Flower78

Kierroksensa jälkeen kirja palautuu takaisin Taryalle :)

Viime viikonlopun sekä tämän työviikon kiireet olivat väsyttäneet niin, että nukahdin eilen torstaina joskus klo 19 aikaan sohvalle tämä kirja kädessäni. Heräsin yöllä klo 1.19 ja kun ei sitten niin erityisesti väsyttänyt, luin kirjan loppuun :D

Tämä Vanhatalon uusin oli hänen kirjoistaan ensimmäinen, jonka luin, vaikka Viittä vailla ja Korvaamaton ovat jo jonkin aikaa odottaneet TBR-hyllyssäni. Veera Vaahteran kirjoihin en ole vielä törmännyt ;) Kaikki kirjailijasta aiemmin lukemani ja kuulemani oli kuitenkin nostanut riman korkealle, ja siksi kirja oli ehkä pienoinen pettymys, vaikka onhan se hyvä, ei sitä voi kiistää :) Olisin halunnut lukea enemmän Aarnin nuoruudesta ja kaipasin kirjaan myös (vielä) enemmän vanhan Oulun ja oululaisen elämänmenon kuvausta. Kirjan rakenteesta kyllä pidin, vaikka alkuun se jostain syystä ärsytti.

Valokuvaaminen elämäntapana - asia, jonka ympärille kirja rakentuu - on mielenkiintoinen ja nuo vanhan ajan kuvaus- ja kuvankehitysmenetelmät ja valokuvaamotoiminta ovat kiehtovia. Kirjan lopussa eletään jo digikamera-aikaa. Se on kyllä siinä mielessä sääli, että vaikka kuvaaminen ei ole enää kallis harrastus arvokkaine laitteineen ja kalliine filmeineen ja kameroita ja kamerakännyköitä on jo pikkulapsilla eivätkä teinit tunnu muuta tekevänkään kuin postaavan itsestään, kavereistaan ja tekemisistään kuvia Faceen, Instagramiin tms. yhteisöihin, ei kenelläkään ole enää aikaa paneutua kuvaamiseen ja itse kuvaan. Maailmassa tapahtuu paljon ja nopeasti eikä kukaan jaksa nykyään keskittyä mihinkään :(

Kirjan kansikuva on kaunis enkä raaskinut muovittaa kirjaa, kun sen päällyspaperi on niin pehmoisen tuntuinen ;)

Sunnuntaina kirja lähtee sitten seuraavalle :)

Edit: Vaikka en Oulua kovin hyvin tunnekaan vierailtuani siellä kerran-pari ja vietettyäni siellä kaksi pitkää Midnight Sun Geocaching in Oulu -viikonloppua (v. 2013 ja 2014), Merikosken voimalaitoksen mainitseminen toi mukavia (MSGO-)muistoja mieleen :)

Kirja siirtyy seuraavalle Kirjamessumiitissä Turussa :) Osallistun sillä Liinuskaisen Roosa nauha -haasteeseen ja liitän kirjan oheen Roosan nauhan.

Lukuiloa syysiltoihin!



Edit 5.10.2015: Vapautuskuvan nappasin eilen aamukahvilla lentokentän Starbucksissa, kun odottelin kaveria ja lähtöä Turkuun :)

Kiitos kirjasta ja Roosasta nauhasta.

Kirja oli nopealukuinen ja mukaansatempaava. Tarina oli koskettava. Kirjan rakenne oli ehkä hieman sekava: jouduin välillä palaamaan taaksepäin ja tarkistamaan, mikä vuosi olikaan kyseessä. Tarina kuitenkin eteni varsin loogisesti, ja lopussa oikeastaan jäin kaipaamaan vastausta vain yhteen kysymykseen: kuka on Kreeta?

Kirja jää pariksi päiväksi odottamaan seuraavalle lukijalle siirtymistä.

Rinkikirja siirtyy seuraavalle lukijalle.

yritin jo eilen tehdä päiväirjamerintä mut en vissii muistanut yrittää uudestaan enää (taissiinävaiheessa mennä ne pasmatjo niinsekaisinsaadusta sähöpostistani) mutta tämä irjaonsiis nyt mulla sain eilen heriltä, otan lukuun kunha saan luettua noita keseeräisiä vähemmäksi. (sekä 1 kirja pitää saada luettua tiistaihin mennessä) että saan sen etiäpäin.

yt muutama pävä sit sain vihoinkin lotettua eikä tämä vielä oo lettu mutta pako tulla ommentoimaan välillä. eräällä sivulla lause" sä puhuit hassusti pittää valloon" äytyy sanoa sillon harvoi un mä kuulen just tolsta pittää valloon tyylistä puhetta ni tuntuu ihanan toselta un itein oon jossain vaiheessaa jonn verran varmaan en tiedä tuleeko enää ni käytettyä. mut näköjään se tosiaan n siis tota pohjois-pohjanmaan murretta uitenkin.

Mukava kirja ja mieleniintosesti kirjotettu, mutta aika vähän siitä oulun paikoista puhuttiin.

Lähtee liskomiettiselle postitse, koitan muistaa ottaa mukaan kun lähden viittomakieliseen irjaerhoon, jos vaika ehtis tämän päivän postiin. edit. 6.11. enkä sit tänäänkäuistanut puotta postilaatikkono vaika oli muana ja postikotit puotin postilaatikkoon

Kiitoksia. Jos säästäis tämän taas viikonlopulle niin ei olisi niin hektistä tuo lukeminen.

Miusta tää oli kyllä tosi hyvä. Tykkäsin.

En ois osannut paikkoihin niin kiinnittää huomiota, kun en Oulussa oo oikeestaan kunnolla koskaan ees käynyt. Ohi ajanut ja jossain siellä kasvitieteellisessä palloillut ettimässä jästittyä kätköä. Saati sitten Helsingissäkään kovasti käynyt. Mut joo.

Itessään aihe oli kyllä tosi mielenkiintoinen. En ole itse kovin hyvä kuvaamaan, mutta mieheni sitä harrastaa ja sitä mukaa tullut jotain itsellekin tästä opittua. (Jah täytyyhän miun vähän nykyisessä työssäkin valoisuuksia ja kontrasteja kattella. ) Ja olin joskus 9-luokalla varmaan valokuvaamossa harjottelussa. Eli vähän tuli muistoja mieleen siitä.

Kaikki tämmöiset taidejutut on kyllä tosi mielenkiintoisia aiheita ja tahtoisin niistä enemmänkin lukea. Lisäksi kirjailija oli itselle täysin uusi. Eli varmaan tulee luettua häneltä joskus jotain muutakin. Kiitoksia siis, että sain tämän lukea. :)

Kirja lähtee matkalle. Kunhan pääsen postiin.

Kirja saapui Keravalle. Kiitokset postituksesta LiskoMiettinen!

Tämä oli ensimmäinen Pauliina Vanhatalon kirja, jonka luin. Alussa lukeminen tuntui hieman tahmealta ja tarina ehkä hieman tylsältäkin. Tosin tähän saattoi vaikuttaa se, että kesken oli yhtä aikaa toinen kirja, joten en päässyt kunnolla keskittymään tähän kirjaan. Kun vihdoin keskityin tähän kirjaan kunnolla, tämä olikin hyvä kirja! Oli kiehtovaakin lukea hyvin tavallisesta, hieman yksinäisestäkin miehestä, joka löytää oman intohimonsa, valokuvauksen, jonka kautta saa lisää merkitystä elämälleen.

Minä tykkäsin lukea Oulun murretta, kun olen samalta murrealueelta kotoisin. :) Tuli niin kotoinen tunnelma.

Kirja palautuu Taryalle Keravan miitissä Kulmakonditoriassa. Kiitos, kun sain lukea tämän.

Kirja palautui hyllyyni, mutta toivoakseni ei majaile siellä kovin pitkiä aikoja.. Mielessäni on jo pari potentiaalista lukijaa tälle ;)

Kiitos kaikille syysrinkiläisille! Jäntin kirja on minulla vielä kesken, mutta kyllä nyt voi jo sanoa, että hyviä kirjoja valitsitte luettavaksi!

Vanhatalon kirja siirtyy seuraavalle lukijalle. Lukuiloa!



Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Tämä tuli luettua pari viikkoa sitten. Yleensä tämänpaksuisessa kirjassa minulla menee lukemiseen, riippuen töistä, pari-kolme päivää. Tähän meni kuitenkin kaksi viikkoa. Ja se on yleensä merkki siitä, että joku kirjassa tökkii.

Kirjan alku oli lupaava ja vei mukanaan, mutta siinä vaiheessa, kun juoni alkoi pomppia eri ajankohtiin, oma intoni latistui. Joukkoon kyllä mahtui vielä muutama hyvä kohta, mutta kaikkiaan tästä jäi jotenkin sekava ja latistunut fiilis. En oikein osaa sanoa, mitä kirjailija tällä tarinalla halusi sanoa ja mihin hän tähtäsi eikä minulle jäänyt tästä mieleen mitään erityistä ajatusta tai ahaa-elämystä.

Viime aikoina on tullut muuten luettua useampi kirja, joissa tapahtumat sijoittuvat ainakin osittain Ouluun. Tässähän jo kohta ajattelee, että kyseessä on melkoinen metropoli, kun näin inspiroi kirjailijoita. Kiitokset kirjasta!

Pitkä valotusaika palautui minulle eilen ja jatkaa seuraavaksi Tampereelle, sillä hippasin kirjalla lukutuolin Toivelistahipassa :)

Lukutuolille huomenna, vaikka aika ja paikka ovat vielä sopimatta :) Hyviä lukuhetkiä!

Onpas tällä kirjalla pitkä matka takana, wow! Odotukset tämän suhteen korkealla, toivottavasti ehdin lukea pian. Kiitos omasta ja toisten tamperelaisten puolesta tuliaisista, tarya - tuomasi säkit herättivät kotona sekä hilpeyttä että kauhua :D

EDIT 190316: Luettavaksi, sitten varattu Hippa-toivekirjana Annimannille.

Pidin lukemastani tosi paljon! Hämmentävää, että saman kirjailijan Lääkärileikistä olen näköjään antanut aika murskaavan arvion, ja Vanhatalon kirja Viittä vailla jäi minulta kesken, vaikkei se olekaan lukutottumuksissani kovin tavanomaista.

Aarni tuli hahmona kovin tutuksi ja läheiseksi, hän oli sosiaalisessa kömpelyydessään jotenkin liikuttava hahmo. Kirjan tunnelma oli mukavan seesteinen ja tempoltaan rauhallinen, pidin jopa murreosioista, vaikkei Oulun seutu itselleni tuttua ja läheistä olekaan.
Valokuvaus aihepiirinä oli mielenkiintoinen ja kohtaukset, joissa kehitettiin valokuvia pimiössä, olivat minulle nostalgisia. Lapsuudessa sain jakaa ihania hetkiä isän kanssa valokuvia kehittäen - oli aina niin jännittävää pilkkopimeässä odottaa, mikä kuva 'litkuissa' uiviin papereihin piirtyy esiin. Jotain surullistakin tässä digiajassa - kaikki tulee valmiiksi nopeasti, eikä kuvien ottajan tarvitse käyttää hidasta harkintaa siihen, mitä filmille tallentaa.

EDIT 200316
Tämä kirja täytyy liittää mukaan tuonne BC-foorumin Ammattihaasteeseen, sillä kirjassa kuvataan hyvin valokuvaajan arkea erityisesti aikana ennen digikameroita, jolloin iso osa ajasta menee kuvien kehittämiseen pimiössä, siirtämiseen liemestä toiseen ja kuivattamiseen naruilla. Se, mikä on varmaankin yhteistä tälle digiajalle on Enni-tädin neuvo henkilökuvauksesta : ensiksi pitää antaa ihmisten tehdä olonsa mukavaksi ja sitten täytyy löytää kuvattavasta jotain kaunista ja saada se kaunis asia kuvassa esiin.

Hippa-toivekirja jatkaa seuraavaksi Annimannille. Toivottavasti tykkäät yhtä paljon kuin minä!

KTMC 2016 # 21

Kiitos hippakirjasta! Se saapui juuri kun olimme lähdössä pääsiäisreissuun, joten ehdin journaloimaan sen vasta nyt. Luin vastikään Vanhatalon Korvaamattoman, josta pidin kovasti. Odotukset ovat korkealla tämänkin suhteen.

Oi, kyllä pidin! Vanhatalon tyylissä on jotain minuun vetoavaa: kuulasta, hienoa kieltä, sopivasti aukkoisuutta, elävän oloisia henkilöhahmoja. Ja tarinahan tässä oli pakahduttava. Upea kirja.

Kirja siirtyi tämänpäiväisessä miitissä toivelistayllärinä toukokuulle. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos mieluisasta ylläristä ja miittiseurasta!

Edit 23.10.2016: Kirja on ollut Runeberg-palkintoehdokkaana 2016.

Kirjan alku vangitsi mielenkiintoni ja se jännite hieman lässähti, kun tuli ensimmäinen aikahyppy. Muutama muukin kommentoi samaa. Kansi on todella kaunis ja mukava hipelöidä, tämän vuodenajan värinen. En nyt haluaisi kommentoida enempää, moni on jo sanonut paljon. Kirja on lukemisen arvoinen.

Tarya on luvannut kuljettaa kirjan mukanaan Tampereelle, sillä Tarna valitsi kirjan Palkintokaapista. Antoisia lukuhetkiä! Edit 30.1.17 huomasin, että kirjalla on pitkä matkustusaika, toivottavasti kirja kuitenkin pääsee perille Tarnalle. Jollekin Tarya sen Tampereelle toimitti, ehkä odottaa jatkoyhteyttä?
Edit 3.2.2018: Mitähän kirjalle on tapahtunut?

”Mitähän kirjalle on tapahtunut?” ihmetteli toukokuu vapautusilmoituksessaan ja kyseli sitä myös minulta. Esitinhän minä arvauksen ja nyt voin todeta olleeni oikeassa; kirja on ollut hyvässä tallessa Paminan hyllyssä kunnes Hambo vapautti hänet siitä jokin aika sitten. Siitä pitäen olemme sovitelleet tapaamisaikaa, ja tänään se vihdoin onnistui. Iso kiitos teille kaikille: toukokuulle kirjasta ja huolehtimisesta, Taryalle opuksen kuljettamisesta Tampereelle (tässä samalla sinulle kiitokset niiden muidenkin kirjojen kuriroinnista), Paminalle sen säilyttämisestä (pakko ihailla; minä olisin ehtinyt hukata sen jo moneen kertaan) ja Hambolle sekä sen saattamisesta perille että hauskasta lounas- ja leivoskahviseurasta.
Paljon jo kiertänyt kirja vaikuttaa kovasti kiintoisalta. KIITOS!

Pauliina Vanhatalo Kirjasammossa
Pauliina Vanhatalo Wikipediassa
Pauliina Vanhatalo Kustantamo S&S:n sivuilla
Pauliina Vanhatalo kotisivullaan
Pitkä valotusaika Kirjasammossa