Takakansi:
"Kirjassa kerrotaan lisää pikkupappilaisten, erityisesti Ullan ja hänen ystävänsä Markin vaiheista. Ullan elämässä on tärkeä rajapyykki: hänet lähetetään kouluun, jota läheisessä pikkukaupungissa pitävät pastorin kaksi naimatonta sisarta. Samanaikaisesti Markia kohtaa isku: hänen vastalöydetty isänsä kuolee ja hän karkaa kiertelevän "taiteilija"seurueen matkaan."
Kahdeksas painos 1978 - alunperin julkaistu kai 1924
Poisto Haapajoen kirjastosta Raahesta.

Kirja on matkalla Taryalle, kuriiri vain kantoi sen Eteläsatamasta Tehtaankadulle, samaan rappuun, jossa sijaitsi Swanien "Tätilä", Annin naimatomien sisarten koti. Nykyään siellä asuu Annin pojantytär miehineen.
Jostain syystä minä luin Annin kirjasarjasta vain Tottissalmen perillisen, mutta sen moneen kertaan. Tykkäsin pienenä lukea enemmän tuttuja tarinoita kuin uusia kirjoja. Muori, tänään 90 vee, muisti lukeneensa tämän lapsena.

Ulla ja Mark lähtivät Karjala-miitistä Tarya-heilin matkaan.

Sain kirjan eilisessä Käpylä-miitissä :) Kyllähän varmaan kaikki Swanit tuli aikoinaan luetuksi, mutta tällä uusintakierroksella olen lukenut vain Pikku pappilassa, ja siinähän esiintyy myös tämä samainen Mark.

Kiitokset sekä lähettäjälle että kuriirille!

Edit: Kansikuva on niin kaunis, selvästikin Martta Wendelinin käsialaa, vaikkei sitä missään mainita, että oli pakko skannata se tähän samalla rekisteröijän avuksi :)

Luin kirjan loppuun eilen ja kyllähän tässä sellaista vanhanajan lumoa on, ettei siitä voi olla pitämättä :) Kirjan alussa herätti vähän ihmetystä, että joulunvietto ohitettiin kirjassa kokonaan, vaikka siihen Pikkupappilassa pitkään ja hartaasti valmistauduttiin, ja hypättiin suoraan Minnan ja Ulrikin hääpäivään 28.12. Tuo vähintään vuorokauden ajan keitettävä punainen joulupuuro (kokonaisista ohraryyneistä) on varmasti ollut herkullista!

Oli mielenkiintoista lukea koulutuksesta ennenvanhaan. Emman pyyntö päästä kouluun kuitattiin näin: "Opi kehräämään, kutomaan kangasta, leipomaan ja keittämään ruokaa. Enempää ei kelpo tyttö kaipaa. Kaikki muu on turhuutta." Sandin tädit ovat ylpeitä siitä, ettei heidän koulussaan opeteta tyttöjä "tietämään, montako kylkiluuta heillä on ruumiissaan tai muita säädyttömyyksiä, joita nykyään sanotaan anatomiaksi". Yllättävän monipuolinen opetus siellä kuitenkin on, kun ottaa huomioon, että eletään 1920-lukua: uskontoa, kieliä, laskentoa, kirjoitusta, maantietoa, historiaa, käsitöitä sekä kukkien maalausta kuvakorttien mukaan. Kunpa kaikki maailman tytöt saisivat oppia edes noita, siis nyt 2010-luvulla!

Uusia tai siis vanhoja sanoja vilahteli kirjassa, tietenkin, ja niitä oli kiva selvitellä. Kyllähän lukiessa niiden merkityksen noin suunnilleen ymmärsi, mutta nytpä tiedän tarkkaan, mitä ovat esimerkiksi drälli, antimakassi ja seideli :) Postilla ja trilla olivatkin tutumpia sanoja.

Kirjan sivut 62 ja 63 on muuten sidottu tai oikeastaan ladottu väärinpäin :)

Hippasin kirjalla Mieihen Toivelistahipassa :)

Mieihe saa kirjan huomisessa Columbus-miitissä. Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos ihastuttavasta kirjasta, Tarya!