Into Kustannus Oy, 2015

Takakansi:
Park So-nyo, 69-vuotias neljän lapsen äiti, katoaa Soulin metroasemalla. Perheenjäsenet ryhtyvät etsimään häntä. Samalla he joutuvat kysymään itseltään, kuinka hyvin he oikeastaan tunsivat äidin. Kätketyt salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan.

Pidä huolt äidistä on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. Lasten muutto maalta kaupunkiin on mullistanut perheen elämän. Kirja on kansainväline bestseller ja ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani.

Tämä kirja on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen kirja, se jo itsessään sai minut kiinnostumaan tästä kirjasta.

Kirjan päähenkilö,äiti, olisi ansainnut paljon parempaa. Äidillä on mies, joka ei välitä.Mies on saamaton ja juoksee jatkuvasti muiden naisten perässä ja jättää perheensä kuukausiksi kerrallaan Lapset pitävät harvakseltaan yhteyttä. Perhe, joka ei näe mitä hän on uhrannut heidän eteensä eikä ole kiinnostunut hänestä ihmisenä. Äiti on ruokkinut perheen, viljellyt pellot, kitkenyt rikkaruohot,korjannut sadon vuodesta toiseen omat unelmansa unohtaen.
Äiti on ollut näkymätön, kunnes hän katoaa.
Etsiessään äitiä perheenjäsenet joutuvat tekemään tiliä siitä, miten vähän he kiinnittivät huomiota äidin ongelmiin, huoliin; siihen mitä äiti oli aina tehnyt ja miten tottumus oli saanut heidät unohtamaan, että äitikin on ihminen.

Tietyllä tavalla surullinen kirja, mutta kiehtova ja piti otteessaan heti ensi sivulta lähtien.
Kirjan lisäantia on eteläkorealainen kulttuuri.

Mukavia lukuhetkiä Tarnalle.

Kiitos, Hambo! Ihanasta illasta, kirjanlainasta ja kaikesta.
Etelä-Koreasta ei meille turhan paljon — varsinkaan suomenkielistä — kirjallisuutta putkahtele, joten ilman muutahan tämmöinen tapaus kiinnostaa. Kaiken lisäksi kyseinen tapaus on kauniskantinen ja kovasti vielä tuore.
Oletan, että kirja on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä, koska nimilehdellä mainitaan koreankielisen alkuteoksen lisäksi myös englanninnoksen nimi. Toki lähtökielen olisi voinut suoraankin sanoa (vinkki Into Kustannukselle), se tuntuisi lukijaa kohtaan jotenkin reilummalta. Into taitaa, muuten, olla minulle uusi tuttavuus. Vilkaisin kirjan viimeisiä sivuja, joilla luetellaan Innon muita julkaisuja, ja luulenpa ettei tämä teos jää ainoaksi tutustumisekseni kustantajan tuotteisiin. Mielenkiintoni nimittäin heräsi.
Mutta ensin tutustun tähän teokseen. Kysele kirjan perään, Hambo, jos palautus pääsee pahasti viivästymään.

Kertojavalinta hämmennytti pitkään, ja kertojan henkilöllisyys aukeni minulle vasta nelososassa. Koska kirja on suomennettu englanninnoksesta, mietin alussa jopa sitä, olisiko suomentaja voinut sortua Mika Häkkisen (luulen) lanseeraamaan, suomen kielessä omituiseen sinäpassiiviin. Onneksi niin ei ollutkaan.
Minun luennassani kirja kertoo siitä, että meillä on taipumus pitää läheisiämme elämäämme kuuluvina itsestäänselvyyksinä. Liian usein huomaamme heidän arvonsa vasta heidän poistuttuaan elämästämme. Aivan liian usein se itsestään selvin henkilö on äiti ja/tai vaimo.
Aihe on tärkeä ja kerronta sujuu. Jostain syystä kirja ei kuitenkaan säväyttänyt niin kuin toivoin; syylliseksi en niinkään epäile tekstiä vaan omaa elämäntilannettani. Koen itse käyneeni/käyväni jo läpi kirjan esittelemää prosessia. Minun vanhempani vain eivät ole kadonneet vaan — ehkä — vähitellen katoamassa. Pidä huolta äidistä oli minulle hienoinen pettymys mutta silti hieno ja erittäin suositeltava teos. Kansi on edelleen upea.
Suurkiitos taas tästäkin lukukokemuksesta, Hambo! Palautan kirjan muutaman tunnin kuluttua.

---

Lisäys. Unohdin että minun piti osallistua tällä kirjalla nk. ammattihaasteeseen. Äidin vanhin tytär on kirjailija, ja ainakin minun mielestäni romaani esittelee riittävästi yhtä ammattiin nykyisin kiinteästi liittyvää osa-aluetta, kirjailijavierailuja. Kaikenlaiset esiintymiset ym. myynninedistämistehtävät ovat nykyisin oleellinen osa ainakin suomalaisen kirjailijan tulonmuodostusta. Luultavasti niin on muuallakin. Äidin kirjailijatytärtä on nähtävästi käännetty muillekin kielille, koska hänelle kertyy esiintymismatkoja myös ulkomaille. Ja aina on keksittävä kuulijoita kiinnostavaa sanottavaa.
Äiti puolestaan on kotiäiti, perheenemäntä. Hän tekee työtä 24/7: siivoaa, kokkaa, hoitaa ostokset ja kun maalla ollaan, myös kyntää, kylvää, korjaa sadon ja kerää luonnosta lisäsärvintä. Hän myös kasvattaa eläimiä — tiput, ankat ja possut ainakin taidettiin mainita — ruoaksi.

Palautan kiitoksin.

Kirja on palautunut takaisin minulle jo viikko sitten, kiitos Tarna.

Tästä hyvästä kirjasta toivon usean pääsevän osalliseksi joten kirja lähtee säteenä kiertämään.
Lukuaika noin 1 - 1,5 kk ja enemmänkin jos on tarvis.

Mukana:
- Louhi, Kajaani
- Kesis, Vantaa
- Flower78, Kerava

Säde alkaa Louhesta ja kirja annettu hänelle.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kirja saatu tänään Kajaanin historian ensimmäisessä miitissä. Kiitos seurasta! Oli mukavaa!

EDIT 14.8.2016
Mukavaa lukea pitkästä aikaa (melkein vuosikymmeneen) taas jotain korealaista. Pitäisi useamminkin lukea muuta kuin kotimaista, pohjoimaista tai angloamerikkalaisen alueen kirjallisuutta. Välillä oli vaikea seurata kirjan kertojaratkaisuja, sitä kuka nyt puhuu ja kenelle. Olen niin tottunut kaikkitietävään tai minäkertojaan. Teemaltaan ja tunnelmiltaan kuitenkin hyvin universaali teos, vaikka sijoittui vahvasti korealaiseen kulttuuriin. Tunteet ja roolit ovat kuitenkin ihmisillä melko yleismaailmallisia ja lajityypillisiä.

tämä oli tul.lut tänään, mä olin ihan jee kirja :) ku iitä ei oo postitse tullutkaa vähä aikaan, ehkä mie jossain vaiheessa ehdin aloittaa tuon mut nyt on kyllä alettava nukkuu aamukl 5.00 herätys

kk menny enkä ole edes ehtiny aloittaa kirja, laitoin hambolle pyyntä lisä lukuajasta katsotaan jos nyt saisin kk sisällä sitten luettua.

Nyt tuli luettua kun poääsi alkuun ni tämä piti kyllä otteessaan, mielenkiintoinen kirja ja lopulta aika nopea luettavakin.

kyllähän se pistää ajattelemaan omaa suhdetta äitiin ja sitä että miten hyvät välit etenkin viime kesänä kun minulla oli hyvin vaikeaa, ilman äitiä en olis varmaa edes hengissä.

Seuraavaksi tämä matkaa flwerille mutta koska ensi vko on syyslomaviikko ni toimituksessa voi nyt vähän kestää.

vihdoinkin Flower saa tämän kiitos Hambolle ymmärtäväisyydestä ja flowerille kärsivällisestä odotuksesta. lukuiloa!

Kirja on nyt minulla, kiitokset kirjasta Kesis ja Hambo!

Varattu justiina_81:lle.

Minulla oli vaikeuksia päästä kirjan alussa mukaan tarinaan. Alussa hämmensi erityisesti se, kun en tiennyt, että kuka kertoja on! Jossain vaiheessa kuitenkin totuin asiaan ja tarina muuttui kiinnostavammaksi. Pidin siitä, että asioista kerrottiin monen ihmisen näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, vaikkakaan ei ihan sellainen kuin olin etukäteen kuvitellut.

Justiina_81 saa tämän tänään. :)
Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta,kirjastossa näin tämän joskus aikoinaan ja takakannen perusteella vaikutti lukemisen arvoiselle.

Olipa vaikea päästä mukaan tarinaan. Ei ollut ihan ehkä sellainen kirja mitä ajattelin. Siltikin oli hämmästyttävää miten itsestään selvyytenä pidetään asioita kunnes joku katoaa. Kirjaa lukiessa tuli pakollakin pohdittua omaa äitiäni ja mummoani.

Tarjolle Musiikkitalon miittiin.

Eteläkorealainen kirja oli pakko ottaa miitistä mukaan.

Kirjan aihe oli hyvä, mutta toteutustapa sekava. Kesti tovi, ennen kuin oli kärryillä siitä, kuka milloinkin kertoo. Tarina vei toteutuksesta huolimatta mukanaan.

Onnea syyskuun kirja-arvonnan valevoittajalle.

Jopas on lukijoita! Tällaiseen harvinaisuuteen onkin hauska tarttua, kun riittää mielipiteitä vertailtavaksi.
Valevoittaja kiittää 😁

Ei nyt iskenyt, vaan jätin aika alkumetreillä lukemisen aikalailla sikseensä. Katoavia vanhuksia, muistisairaita ihmisiä on kohdattu nyt riittämiin, joten aihepiiri ei fiktiona enää jaksa kiinnostaa.

Miittipöydästä synkempää luettavaa joulun suklaiden tasapainoksi!

Nappasin kirjan mukaani miitistä, kiitos pippis!

En muista olenko koskaan lukenut kirjaa, jonka kertomus on sinä-muodossa. Se tuntui alussa hämmentävältä, mutta jotenkin toi kertomuksen lähemmäksi lukijaa. Itselleni tarina oli erityisen koskettava, onhan oma äitini muistisairas, ja aikanaan tapasin hänet usein seikkailemasta oman kotini kulmilla. Väitän kuitenkin kohdelleeni häntä aina paremmin kuin Park So-nyon lapset omaa äitiään. Erilainen romaani, kyllä tykkäsin.

Kirja jäi jokirantaan Tapaaminen Turussa 1812 -veistoksen tuolille osana kesän 2020 patsasvapautushaastetta.

Venäläisen kuvanveistäjä Andrei Kovalchukin (s.1959) teos on tilattu Turun Venäjän pääkonsulaatin ja Turun kaupungin yhteistyönä. Teoksessa Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Ruotsin kruununprinssi Karl Johan neuvottelevat Euroopan laajuisista valtapoliittisista kysymyksistä Turussa vuonna 1812.