Takakannesta: "Afganistan 1952. Elämä on karua ja ankaraa, mutta sisaruksilla Parilla ja Abdullahilla on toisensa. Joka yö he nukkuvat vierekkäin päät yhdessä, raajat toisiinsa kietoutuneina. Abdullah on Parille enemmän kasvattaja kuin veli; hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa.
Eräänä päivänä sisarukset matkaavat isänsä kanssa aavikon halki Kabuliin. Kumpikaan ei voi aavistaa, että heidän yhteinen aikansa on pian päättymässä. Joskus sormi on leikattava, jotta käsi pelastuisi."

Parin ja Abdullahin koskettavaan tarinaan liittyy monia muita henkilöitä, joiden elämää kirjailija kuvaa vuorollaan hetkittäisinä välähdyksinä. Henkilöistä ja myös ajasta toiseen hyppiminen häiritsee jonkin verran lukemista, mutta ei kuitenkaan liikaa, jotta tarinassa ei pysyisi mukana ja palaset loksahtelevat vähitellen paikoilleen. Erilaiset kohtalot ja Afganistanin poliittinen tilanne kutovat koukuttavan tapahtumien verkon ja kirjaa ei malttaisi laskea käsistään. Olen tykännyt kirjailijan kahdesta aiemmin suomennetusta kirjasta, eikä tämäkään kirja tuottanut pettymystä.

Tämä kirja lähtee kontrolloidusti matkaan maanantaina "vastalahjana" eräälle henkilölle, joka täytti yhden toivelistatoiveeni. Tämä kirja löytyy vastaavasti hänen toivelistaltaan.

Kiitos toivekirjasta, Pikkis. Hosseinin aiemmat kirjat ovat olleen loistavia, joten odotukset ovat korkealla tämänkin suhteen. Saa nähdä, ehdinkö tarttua tähän nyt loman aikana...

Jostain syystä ihan kirjan alku tökki, samoin ajanjaksosta toiseen hyppiminen oli häiritsevää. Alussa sekavalta tuntunut tarina kuitenkin selkiintyi lukemisen edetessä. Loppujen lopuksi tykkäsin tästäkin Hosseinin kirjasta tosi paljon. Toivottavasti lisää kirjoja on tulossa.

Hyviä lukuhetkiä ja aurinkoista syksyä! :)

Suurkiitos! Ihanaa saada toivekirja. Pidin valtavasti Leijapojasta ja Tuhannesta loistavasta auringosta.

Ihana kirja. Pidin todella kovasti, enkä välttynyt liikutuksen kyyneliltäkään.

Loppusanoissa kerrottiin kirjan nimen tulleen runosta, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. Pitihän se kaivaa esille.

Nurse's Song

When the voices of children are heard on the green,
And laughing is heard on the hill,
My heart is at rest within my breast,
And everything else is still.

'Then come home, my children, the sun is gone down,
And the dews of night arise;
Come, come leave off play, and let us away
Till the morning appears in the skies.'

'No, no, let us play, for it is yet day,
And we cannot go to sleep;
Besides, in the sky the little birds fly,
And the hills are all cover'd with sheep.'

'Well, well, go and play till the light fades away,
And then go home to bed.'
The little ones leapèd, and shoutèd, and laugh'd
And all the hills echoèd.

- William Blake

Tmarjulle toivelistahipassa! Lukuiloa!

Kiitos räpäkistä Hammu!
Tämä on tosi mieluisa yllätys, sillä sekä Leijapoika että Tuhat loistavaa aurinkoa ovat olleet mulle todella mieluisia luettavia.

Vihdoinkin aika tuntui oikealta tarttua tähän kirjaan, sen verran paljon olen muista teoksistaan pitänyt.
Ja pidin tästäkin, vaikka tämä olikin vähän erilainen.
Pidin tuosta, että kirjassa on usea aluksi erillinen tarina, mutta sitten ne kuitenkin lopuksi sitoutuvat hienosti edelliseen ja lopulta tajuaa, että nämä kaikki tarinat liittyvät toisiinsa.

Osallistun täällä Aaakosten lukuhaasteeseen 2017-2018, jossa tämä on minun J-kirjaimeni.
Vapautusten vuosi 2017 -haasteessa tämä sopii huhtikuulle, joten on aika vapauttaa tämä.

Toivelistakirja matkalla.

Kiitos yllätyksestä Tmarju. Lukuaika on tätä nykyä kortilla, niin kuin arvelit, mutta tämä on tosi mieluinen kirja ja yksi niistä jotka aidosti haluan jossain vaiheessa lukea. Kiitos!