Celian poistokirja.

Ajattelin kaunistella kesäkuun lukutilastojani ja otin tämän 112 sivua pitkän "miniatyyriromaanin" töihin lounasseuraksi. Ihan en kerinnyt lounaalla kokonaan lukea vaan luin kotona loppuun. Jotenkin osui sopivaan hermoon, että parkkeeraa pysyväishyllyyn toistaiseksi. Henrin ja Annin kohtaamisesta aikuisena täytyy saada lukea vielä joskus toistekin. Tykkäsin myös kielestä kovasti.