Jännitysromaani. Karkkila : Kustannus-Mäkelä 2003. Kovakantinen, 200 sivua.
Päällyksen kuvat ja suunnittelu: Eeva Viinikainen.

Takakansi:

Ensin oli lapsen kuolema. Sitten mies katosi. Juulin pohjalaisen talon portailta löytyi verijälkiä. Muutakin pelottavaa ilmeni.
Juuli sai työvapaata ja keksi pakopaikakseen esseekurssin Pyhtään Kaunissaaresta. Samalla kurssilla lomaili myös toimittaja Johanna Saure. Pian kirjoittamisen intohimoon yhdistyivät muutkin himot. Vanhan vesitornin juurelta löytyi ensimmäinen ruumis.
”Mies veti pipon korvilleen ja hapuili avaimen hansikoituun käteensä. Toisessa kädessä oi lyömäase... Johanna aisti väkevän pelkonsa ja jonkin toisen, pistävämmän hajun.”
Kirjailija johdattelee lukijaansa tämän ajan miesten ahdistuksen ja menneen ajan pohjalaisen intohimon kautta kohti seesteisempää tulevaisuutta, jossa naiset tekevät, menevät ja kokevat.

Etulieve:
Heleena Lönnroth
on syntynyt 1947 Alahärmässä Etelä-Pohjanmaalla, jossa suku on asunut ammoisista ajoista. Syksyllä 2002 Lönnroth vietti 10-vuotiskirjailijajuhlaa.
Nyt ilmestynyt Pohjalainen intohimo on tekijänsä yhdeksäs kirja.

Heleena Lönnroth Pohjalaisia nykykirjailijoita -sivustolla
Heleena Lönnroth Kirjasammossa
Heleena Lönnroth Wikipediassa
Dekkaristiksi pakon edessä, Antti Kaarron artikkeli Heleena Lönnrothista Kouvolan Sanomissa 25.9.12
Pohjalainen intohimo Kirjasammossa

***
Jää äidille lainaan.
Muoks. 1.7.15. Täällä taas.

Miittiin mukaan.

Enpä ole vielä lukenut yhtään kirjaa Heleena Lönnrothilta.
Kiitos kirjasta, Tarna!

Kumma juttu, että tämä tarina ei oikein miellyttänyt. Ehkä en ole tarpeeksi pohjalainen, vaikka äiti olikin.

Miittiin mukaan. Jospa joku huolii.
Lukuiloa!

Tämä on 113. kirjani Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteessa:
http://www.bookcrossing.com/forum/30/531720/8752810

Dekkari tarttui mukaan iltapäivän Roasberg-miitistä. Ajattelin tarjota sitä ensin äidilleni ja jossain vaiheessa sitten Pohjois-Pohjanmaan crossareille :P Äitini on lukenut Lönnrothilta aiemmin Piirongin, joka näki murhan http://www.bookcrossing.com/journal/13369536/ ja minä puolestani kirjan Raha ratkaisee http://www.bookcrossing.com/journal/13689303/.

Kiitos kirjasta!

Luin tämän pari päivää sitten loppuun ja vaikka Lönnroth ei olekaan kirjailijana erityisen loistava, jokin kerronnassa sekä tapahtumapaikat pitivät mielenkiinnon yllä. Esseekurssista ja Kaunissaaresta olisi kyllä saanut enemmänkin irti ;) Kirjan lopetus oli minusta hieman äkkinäinen - no, vastaavasti alku oli sitten hidas, sillä muistan valitelleeni crossarikavereille siinä 100. sivun paikkeilla ruumiiden puuttumista :P

Jotain epäloogisuuksia tarinassa oli, siis juonessa, lisäksi viestitorni vaihtui välillä vesitorniksi. Hiukan oudolta tuntui kirjassa ainakin kahdesti mainittu "ajan kulahtaminen", huonoa suomen kieltä taas on "lähteä ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta" (s. 147), po. lähteminen ei tuntunut jne..

Lukemisen aloitettuani oli aika pian tarkistettava, milloin tämä kirja onkaan ilmestynyt, ja vuosi 2003 yllätti. Olivatko vesisängyt muka silloin vielä muodissa? Ja vyölaukut?? Sanottiinko läppäriä tosiaan salkkumikroksi?? Puukenkien käyttäminen (s. 72 ja 74) nyt ainakin loppui jo pari vuosikymmentä aiemmin :D Ja milloin baseball-peliä on muka nimitetty beisbooliksi? :O Posson merkitys oli toki helppo arvata, mutta tässä vielä Googlen selitys: https://fi.wikipedia.org/wiki/Posso

Ihan ajan tasalla Lönnroth ei ole muutenkaan, kirjan lopussa tuomittu kuritushuonerangaistus oli rangaistusmuotona poistettu Suomen lainsäädännöstä jo melkein 30 vuotta ennen kirjan ilmestymistä. Kuten edellä olevasta varmaan arvaa, arvostan kovasti sitä, että fiktiivisen kirjan taustatyöt on tehty ja faktat ovat kertomuksen ajankohtaan nähden ojennuksessa. Ehkäpä vaikka Kaari Utrio voisi pitää Lönnrothille pienen oppitunnin asiasta ;)

Aika erikoiseksi Lönnroth kirjassa kuvaa pohjalaisen luonteen! :O No, itselläni ei ole niin hirveästi seudusta kokemusta muuta kuin lomamatkoilta, Vaasassa sentään olen asunut kahdesti mutta varsin lyhyen aikaa, yhteensä noin vuoden. Ja pohjalaiscrossareita tässä ei oteta huomioon, crossarit ovat aivan omaa luokkaansa :D Mutta siis tämä Otto, jolle sisar on "olematon naisenpuoli, joka keekoilee emäntänä kotitilalla"! Hyvin ne talo- ja metsärahat kumminkin kelpasivat.. Kovin ovat perinnöt ja omaisuudet tärkeitä pohjalaisille :O Sielunveljiäkin Otolle löytyi opiskeluaikoina, näitä, joille "mies on luomakunnan kruunu" ja "nainen on miehen palvelija". Hohhoijaa.

Paulaharjun mainitsemisesta annan Lönnrothille lisäpisteen ;) Sen sijaan Johannan ju-jutsu-esitys ja "banzai!"-karjaisu olivat melkoisia ylilyöntejä.. Samalla sivulla on muuten kirjoitusvirhe (oli niitä toki muuallakin): "hän tsekkasi jääkaappiansa ja huomasi, että se oli lauennut". Kyse oli siis ansasta, eli oikea muoto olisi jääkaappiansan tai jääkaappiansansa.

Seuraavaksi kirja matkannee viikonloppuna Tammelaan :)

Edit: Kuvassa on kahvi- ja lukutauko viime perjantaina 18.5.2018 :)

Jännitystä mökkiläiselle!

Lukupinoon.

Mielenkiintoinen jännitysromaani, murhia, pelotteluja. Hyvä!
(Luettu 3.6.2018)

Kirjan matka jatkuu.

Napattu takaisin :)

Huomenna on lähtö kohti Haapajärveä ja pakkaan kirjan taavina-kassiin :)

Hyviä lukuhetkiä ja ihania kesäpäiviä!

Kiitos kirjasta! Eteläpohojalaisuuteen minulla ei juurikaan ole siteitä. Sen sijaan isäni on kotoisin Keski-Pohjanmaalta ja itse olen syntynyt ja asunut Pohjois-Pohjanmaalla suurimman osan elämästäni. Aivan mielenkiintoiselta vaikuttaa siis tämä kirja.