Celian kovakantinen poisto
Karkkila: Mäkelä, 1997. - 190 s.

Kirjasampo (8.6.2015):

Rikas rouva kuolee hämärässä auto-onnettomuudessa. Miksi raskaana ollut Rita olisi tehnyt itsemurhan? Pian juorutaan myös nuoren miehen katoamisesta ja epäselvyyksistä urakkakilpailuissa.

Vastavihitty Anna etsii omia selityksiä kirkonkylän tapahtumille, vaikka hänen komisariomiehensä pelkää, että uteliaisuudesta ei hyvää seuraa. Anna on ennenkin sekaantunut murhatapausten selvittelyyn.

Tuula T. Matintuvan toinen dekkari liikkuu tutunoloisessa suomalaisessa arjessa, mutta sen pinnan alla pelon, kateuden ja ahneuden voimat ajavat ihmisiä tilanteisiin, joissa armoa ei tunneta. Jännitys lisääntyy yllättävän loppuratkaisun lähestyessä. Kerrontaa keventää railakas huumori.
(takakansiteksti)

Toivelistahippakirja matkaan. Kiitos kuriireille!

Kuriiri sai kirjapinon Kotkan kesäpäivillä, mutta tämä oli ainoa kirja, jonka välissä ei ollut lappua tai muuta merkintää siitä kenelle kirja on menossa. Saisinko viiden pisteen vihjeen?

Edit: Vastaus löytyikin jo, varattu Taryalle.

Sain kirjan eilisessä taavina-miitissä Dixissä, kiitos sumakolle ja kuriireille! Luin joulukuussa 2017 Matintuvalta Yhden kirjeen liikaa (http://www.bookcrossing.com/journal/12272891/) ja sen perusteella muutkin Kukkamäki-kirjat oli pakko lisätä toivelistalle :)

Otin tämän lukuun tänään, vaikka monta muutakin on kesken.. Syy on se, että vaikka kirja on kovakantinen, se on kevyt kanniskella mukana, kun taas muut luettavat ovat turhan painavia siihen. Olen vasta sivulla 34/190, mutta kirja vaikuttaa juuri sopivalta kesä(loma)lukemiselta :)

Kieli on ollut tähän saakka muuten huoliteltua, mutta verbin taivutusta imperatiiviin Matintupa ja/tai oikolukija ei hallitse. Tässä opiksi se oikea verbimuoto: "Jaakolle sohvat ovat liian lyhyitä, mutta n-u-k-k-u-k-o-o-n lattialla, minä sanoin."

Isä Aleksei hieman ihmetyttää, siis tuo nimike. Minusta se viittaa selvästikin ortodoksisuuteen (ja muistelen näiden kirjojen sijoittuvan Itä-Suomeen), mutta tässä Isä Aleksei on ev.lut kirkon kappalainen Aleksi Rasilahti. Eikä kyse edes ole mistään nykyajan trendikikkailusta, koska kirja on ilmestynyt vuonna 1997..

Toinen erikoisuus on se, miten Anna kutsuu miestään Kukkamäeksi, mutta tähän ehdin jo tottua sitä edellistä kirjaa lukiessani :D

Kuvassa on aamukahvit Matintuvan kanssa Ateneumin avautumista odotellessa :)

Luin kirjan loppuun tänään, täydennän tätä merkintää myöhemmin. Seuraavaksi kirja menee iloksi kesämökkeilijälle :)

* * * * *
Edit 26.8.2019: Lukemisesta on jo kuukausi ja sen verran on tullut luetuksi muita kirjoja tämän jälkeen, ettei juonesta ole oikein muistikuvaa. Joitakin erikoisia sanoja kirjassa oli ja muistaakseni myös jotain pieniä epäloogisuuksia, mutta hyvin tämänkin Kukkamäki-dekkarin parissa viihtyi :) Ai niin, eiväthän nämä sijoitukaan Itä-Suomeen vaan jonnekin Tampereen lähistölle ;)

On murhia ja murhayrityksiä, toiset kuolivat, toiset eivät. Tämä kannattaa lukea.
(Luettu 28.7.2019)

Otan kirjan mukaani ylihuomiseen taavina-miittiin, sillä Delenna on tulossa sinne. Tässä seuraava Matintupa-dekkarisi, ole hyvä :)

Kiitos tästäkin :)

Tämä oli nopsaan luettu, kun juoni oli sopivan jännä ja teksti sujuvaa. Syyllinen kyllä yllätti!

Tämä kirja lähtee Annelisille, Taryan kuriroimana - ja Taryan pyynnöstä :D

Kiitos kirjasta, kiltit kierrättäjät!

Sujuvaa kerrontaa, jota on kiva lukea. Syyllinen pääsi yllättämään minutkin.
Pidin kirjasta kovin, vaikka minulle olisi riittänyt pienempi määrä vainajia ihan hyvin. Ehkä yhdestä kuolemasta olisi jäänyt liian vähän johtolankoja poimittaviksi.
On mullakin naapuri, joka kutsui miesvainajaansa Johnsoniksi eikä Raimoksi. Isä Aleksei sai varmaan liikanimensä siitä, että hänen sanottiin olevan enemmän ortodoksipapin kuin ev.lut. papin näköinen partoineen ym.

Helmet-haaste: 7, 9, 15, 31, 42

Keravan miittiin tarjolle.
Mukavia lukuhetkiä!

Otin miitistä loppujen lopuksi mukaani myös tämän toisen Matintuvan kirjan. Uusi kirjailija minulle. Kiitokset kirjasta!