Celian kovakantinen poisto
Helsinki: Kirjapaja, 2011. - 175 s.

www.booky.fi (30.5.2015):

Vaikka koulussa olisi ollut yksi niistä, joiden puolesta mummo salaa kutoi sukkien kantapäät, ei peli ole menetetty. Käsitöihin aikuisiässä hurahtanut Laura Honkasalokin on oivaltanut, että "en kuitenkaan osaa" on tyhmintä mitä voi ajatella.

Paneutumista vaativa käsin tekeminen on arjelle hyvää vastapainoa. Se vie verkkaiseen elämänrytmiin; aikaan, jolloin tavaroilla oli vielä arvoa. Käsin tehden liittyy pitkään sukupolvien ketjuun. Itse tekevällä on myös oiva mahdollisuus ekologisiin valintoihin. Honkasalo kertoo itsetekemisen ihanuudesta merkkausliinoista metsätyttöihin ja nappimeditaatioon. Samalla kirja valottaa uusia käsin tekemisen tapoja ja antaa kiehtovaa kulttuurihistoriallista tietoutta. Miten kaaosteoria virkataan? Millainen oli viktoriaaninen leikekirja? Ei ole pakko olla loistava, tekeminen riittää. Se tekee sielulle hyvää.

Mukava käsitöiden ylistyskirja. Nettivinkit yleensä vanhentuneet tai vaihtaneet tarkoitusta kirjan kuvaamasta.

Kaveritoivelistahippakirja lopultakin matkaan. Lukuiloa!

Kiitos tuhannesti ihanasta ylläristä! :)

Kaipasin kevyttä lukemista, joten tartuin tähän. Mukavaa käsitöiden ylistystä, vinkkejä ja ajatuksia. Juuri sopivaa tähän hetkeen. Vaikkakin tunsin pienen piston sydämessäni, kun enää ei ole aikaa kässyillä niin paljon. Ehkä sitten taas muutaman vuoden päästä riittää energiaa taas käsitöille. Kirja esitteli viehättävästi kaikenlaisia käsitöitä, oli mukavaa lukea vähän muistakin kädentaidoista. Ja niin, mä varmaan alan nyt harrastaa neulegraffiteja. Kunhan saan tuon yhden ikuisuusvillatakin alta pois!

Kirja lähtee huhtikuun kirja-arvonnan voittajalle. Leppoisia lukuhetkiä ja iloista kevättä!

Kiitos kirjasta! Tämähän sattui sopivasti: olen itsekin käsitöiden (neulonnan) ystävä. :)