"Hän ajatteli hetken, että tältäkö tuntui uskallus ja onni."

Marja herää vieraan rintamamiestalon yläkerrassa tuoreen aviomiehensä vieressä. Hän haluaisi paeta, mutta ei lopulta lähde minnekään. Marjan ilmestyminen taloon aloittaa tapahtumaketjun, jossa kaikki muutkin joutuvat tarkastelemaan roolejaan, pohtimaan tunteitaan ja haaveitaan.

Veljen vaimo on sukutarina, rakkaustarina ja ennen kaikkea selviämistarina. Se on myös kertomus aikuiseksi kasvamisesta silloin, kun jo ollaan aikuisia.

Arktinen Banaani, 2011

– Celian (Näkövammaisten kirjasto) poistokirja

SmartPost-paketissa matkaan tämäkin :)

Kiitokset tästäkin kirjasta :)

Aloitin kirjan lukemisen helmikuussa, jolloin tämä olisi kirjailijan toisen etunimen vuoksi käynyt helmikuun vapautushaasteeseen. Onneksi lukeminen venyi näin pitkälle maaliskuulle, kirjan loppupuolella oli sellaisia tapahtumia, joita en olisi halunnut lukea kuukausi sitten. Nyt noihin oikean elämän tapahtumiin oli jo etäisyyttä sen verran, että lukeminen ei ahdistanut.

Aluksi kirjassa marssitetaan estradille niin paljon henkilöitä, että meinasin mennä sekaisin kuka kukin on. Tulivat tutuiksi vähitellen, vaikka varmaan vielä lopussakin meinasin sekoittaa veljekset Antin ja Santun. Kumpi olikaan poliisi ja kumpi taksikuski?? Ja kuka asuu missä talossa?
Pidin tarinasta ihmissuhdepohdiskeluineen. Millainen on hyvä parisuhde ja millaisesta kannattaa lähteä? Kannattaako parisuhteessa olla vain tavan tai velvollisuuden vuoksi? Kirjan loppua kohden ihmissuhteet saatiin tietenkin loksautettua oikeisiin uomiinsa. Onnelliset loput olivat kuitenkin erilaisia.

Kolmoishaasteeseen:
"Jankkasi, jankkasi, jankasi, nasaalilla, nasaalilla, nasaalilla." s. 73

"Kristian, Kristian, Kristian, aina jumalauta Kristian." s. 118

Santtu olikin tarrannut Heidiin kuin hukkuva, tulittanut kysymyksillään: lukio vai amis, miksi lukio, miksi amis, mitä sitten jos en pääse sisään, mitä sitten jos menemme eri paikkoihin, mitä jos en osaa, mitä jos jätän kesken, entä - entä - entä- mikä minusta tulee isona?" s. 128

"Oli, oli, oli." s. 147

"Vitutti. Vitutti, vitutti." s. 163

"Pauk, pauk, pauk." s. 180

"Puhelin, puhelin, puhelin." s. 217

"Kristian makasi, ei voinut liikkua, koska äiti on kuollut. Ajatus ei kulkenut, koska äiti on kuollut. Äiti on kuollut, äiti on kuollut. Äiti on kuollut. Kristian ei ajatellut, ettei äitiä enää olisi, ei sitä, ettei hän enää näkisi äitiä. Vain sitä, että äiti oli nyt kuollut. Vain tuossa valkoisessa, roiskemaalatussa katossa, siinä äiti oli, siihen äiti oli kuollut." s. 225

"Ulos, ulos, ulos." s. 250

"Kride, Kride, Kride, sykki ruutu." s. 273

"Toisessa päässä hälytti, hälytti, hälytti. un puhelukatkesi vaataamattomana, jono nytkähti eteenpäin, Antti soitti saman tien uudelleen. Hälytys, hälytys, hälytys, hälytys, hälytys." s. 279
"Paettava, paettava, paettava." s. 305

Yllätys ystävän työhuoneeseen :)

muoks 1.9.21 takaisin minulla

Gc-miitin jälkeiselle bc-lounaalle :)

Kiitos kirjasta ja mukavasta seurasta.

Lukuiloa löytäjälle