On valoisa alkukesän ilta. Nainen hyppää autoonsa ja puristaa rattia verisin käsin. Pikkuinen poika takapenkillä hän pakenee ainoaan turvalliseen paikkaan jonka tietää: Gråskärin saarelle Fjällbackan liepeillä. Patrik Hedström on juuri palannut pitkältä sairauslomalta poliisin työhönsä. Hän on yrittänyt levätä ja pitää huolta vaimostaan Erica Falckista ja heidän keskosina syntyneistä kaksosistaan. Patrik ehtii hädin tuskin astua toimiston ovesta, kun hänet heitetään uuden tutkinnan kimppuun. Mats Sverin, lapsuutensa Fjällbackaan vuosien jälkeen palannut Tanumin kunnan talousjohtaja, on löydetty murhattuna asunnostaan. Kenelläkään ei ole ystävällisestä ja pidetystä miehestä pahaa sanaa sanottavana, mutta kun poliisi alkaa kartoittaa hänen elämäänsä, pintaan nousee enemmän salaisuuksia kuin kukaan olisi voinut arvata. Vaikuttaa siltä, että Sverin vieraili Gråskärillä ennen kuin kuoli. Kansan suussa saarta kutsutaan Gastholmeniksi, aavesaareksi, ja sitä ovat aina ympäröineet pahaenteiset huhut. Sanotaan, etteivät kuolleet koskaan jätä saarta ja että heillä on eläville jotain kerrottavaa...

Yhtäaikaa sekä mukava että jännittävä kirja, kuten nämä Läckbergit yleensä ovat. Tarina oli mielenkiintoinen, ja kivasti taas arvelin syylliseksi väärää henkilöä.

Runojalkaa varten varattu!

Kiitos kirjasta! En ensin muistanut oliko minulla jo tämä kirja, mutta eipä ollut. Toivoin tätä joskus hyllystäsi ja poistin sitten toivelistalta.

Tämä onkin sopivasti seuraava Fjällbacka-sarjan kirja, joka minulla on lukuvuorossa. Merenneidon luin tänä kesänä.

Taas yksi Läckberg luettu. Kirjan alkupuolella mietin mielessäni, että miksi ihmeessä luen tätä sarjaa. Kirjoitustyylissä on jotain ärsyttävän kökköä jota en osaa tarkemmin eritellä. Mutta sitten lähti sujumaan, kökköys unohtui, tyyliin tottui ja juoni alkoi vetämään.

Tässä kirjassa hippusen jäi askarruttamaan nuo hotelliprojektin sisarukset. Mistä he tulla tupsahtivat? Enkö tajunnut jotain? Ja vielä: tämä kirja ei loppunut jännittävään juonenkäänteeseen Erican ja Patrikin perheen elämässä. Tähän olisi siis sopiva hetki lopettaa sarjan lukeminen, mutta ei nyt kai, hyllyssä odottavat jo seuraavat kaksi Läckbergiä...

Täydennystä uimarannan kesäkirjastoon