Celia (näkövammaisten kirjasto) supisti kirjavarastoaan ja lahjoitti kirjoja bookcrossaajille. Vaihtoehtona oli kirjojen hävittäminen. Tietenkin bookcrossaajat riensivät kirjoja pelastamaan. Tämä on yksi minun osuudestani.

Ylikomisario Reino Santala joutuu vaikutusvaltaisten virkamiesten ja yritysjohtajien pyörittämän Suomalaisen tukirenkaan pauloihin. Palvelusta seuraa vastapalvelus, eikä kierrettä voi noin vain katkaista. Santalan nousu virkauralla ensin vauhdittuu, sitten vaarantuu. Seikkailuista kärsivät myös perheonni ja terveys. Moninaiset ovat juonen kärheet, kuten Tintti-sarjakuvassa sanotaan. Milloin ollaan Tallinnan-laivalla, milloin bordellissa Helsingin keskustassa, milloin luksusasunnossa Kaivopuistossa tai teollisuusalueella Vartiokylässä tai marokkolaisen mattokauppiaan lukaalissa.

Loppupuolella romaanin sankariksi nousee lähes tyhjästä Iltapäivälehden nuori rikostoimittaja Hannu Markkanen, joka paitsi nimeltään myös ulkonäöltään muistuttaa kovasti Hannes Markkulaa. Se sai minut ärsyyntymään siitä, että en osannut yhdistää muita romaanihenkilöitä oikeisiin ihmisiin. Minulla on vahva tunne, että Santalan esikuva on joku poliisimies, jonka kanssa Markkula ei ole oikein tullut juttuun. Hän nimittää hahmoaan läpi kirjan pikkumieheksi, ja siinä on minusta koston maku.

Ja mitä Suomalainen tukirengas tuki? Uusnatsejapa tietenkin.

Satavuotiaan Suomen valtion kunniaksi päätin vapauttaa sata suomalaista kirjaa lahjaksi uusille lukijoille. Tämä on 48. lahjakirjani. Se jää Sanomataloon, jossa kirjailija Markkulakin oli töissä.

Lista Suomen satavuotissynttärilahjakirjoistani on täällä

Löysin kirjan Sanomatalolta. Vapautan sen kiertoon paikassa Kata Beats, Hotelli Palmorale Resorts & Spa