Kigalin kakkukaupan itsenäinen jatko-osa on värikkäästi kuorrutettu, täyteläinen romaani Afrikasta ja aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta. Viisaasti kirjoittava Parkin annostelee sielunruokaa isolla kauhalla.

Englanninkielinen alkuteos When Hoopoes go to Heaven, 2012
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Tammi 2013
sid., 315 s.
__________

Taryalle toivelistahippakirjana

Toivelistahippakirja, ole hyvä! Yritin vähän lukea tätä, mutta kun alku ei juuri napannut, niin sai jäädä. Toivottavasti sinä pidät enemmän :)

Pakkohan tämä oli laittaa toivelistalle, kun niin tykkäsin sarjan ekasta osasta http://www.bookcrossing.com/journal/12511468/ :) Kiitos kirjasta, duffeli!

Varattu Chanialle Toivelistahipassa.

Edit 2.11.2016: Ostin Chaniaa varten toisen kappaleen tästä kirjasta ja kevyempänä pokkarina se lähteekin Kokkolaan ;) Tämä jää siis TBR-hyllyyni odottamaan lukuvuoroon pääsyä :)

Edit 29.1.2018: Tämä kovakantinen kappale matkaa aikanaan MiuMille, mutta se viipyy kyllä vielä tovin TBR-pinossa.. Hippasin siis kirjalla MiuMin Toivelistahipassa tänään :)

Luin kirjan loppuun kolme-neljä päivää sitten. Kyllähän tämä hyvä kirja on, kun vain muistaa olla vertaamatta sitä edelliseen osaan, Kigalin kakkukauppaan, joka on ihan omaa luokkaansa. Parkin tuntee Afrikan, onhan kirjailija syntynyt ja elänyt nuoruutensa Sambiassa, opiskellut Etelä-Afrikassa sekä asunut eri puolilla Afrikkaa, myös Ruandassa.

Parkinin mielenkiinto koulutus-, tasa-arvo- ja HIV/AIDS-kysymyksiin näkyy tässäkin kirjassa, sillä vaikka kerronta on kepeää ja asioita katsotaan lapsen silmin, opiskelua pidetään arvossa, naisten asemaa käsitellään eri kanteilta ja taustalla on kovin usein sairaus, jonka nimeä ei sanota ääneen, sekä sen orvoksi jättämät lapset, joista isovanhemmat tai muut sukulaiset huolehtivat (onnekkaassa tapauksessa). On oikeastaan aika kamalaa, miten luonnollista lapsista on puhua ensimmäisistä vanhemmistaan ja heidän sairastumisestaan.
"Kaikki varmaankin tiesivät, ettei Nomsan äiti ikinä pääsisi kotiin, mutta kukaan ei sanonut sitä ääneen. Benedictin ensimmäinen baba oli vienyt hänen ensimmäisen mamansa Mwanzan sairaalaan hoidattaakseen tämän terveeksi, mutta mama ei ikinä tervehtynyt eikä palannut kotiin. Monet menivät sairaalasta suoraan taivaaseen, vaikka se olisi ollut yhtä hyvä kuin Mbabanen julkinen sairaala, jossa hoitaja sijasi Nomsan äidille patjan lattialle eikä pannut tätä sänkyyn tuntemattoman naisen viereen."

Tämä on muuten jo toinen lyhyen ajan sisällä lukemani kirja, jossa luetaan Kuningas Salomon kaivoksia! Se edellinen oli Alan Bradleyn Kuolema ei ole lasten leikkiä :) Ehkä minunkin pitää tuo klassikko jossain välissä lukea TBR-hyllystäni (http://www.bookcrossing.com/journal/12208162/) ;)

Osallistun kirjalla sakirmon Maailman maat -lukuhaasteeseen sekä Pamina_81:n Helmet-lukuhaasteeseen 2018. Jälkimmäisen haasteen kohdassa 34 edellytetään, että kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta, ja tässähän Benedictin bisnesidea hautaustoimistotoiminnan ja muistokakkujen yhdistämisestä on melkoinen menestys kaikille osapuolille :)

He_Ri on tulossa ensi viikonloppuna pk-seudulle ja on lupautunut kuriroimaan Turkuun päin, joten kirja jatkaa matkaansa silloin :)

Edit: Päiväkirjamerkinnän kuvassa on aamukahvi- ja lukutuokio Eastonissa 3.2.2018 :)

Huomisessa Deliberi K7:n miitissä He_Rille ja sitten aikanaan MiuMille :) Kiitokset kuriirille ja hyviä lukuhetkiä MiuMille!

Kiitos kirjasta!

Siitä on jo aikaa, lun luin ensimmäisen osan, mutta muistan sen jotenkin erityyppisenä kuin tämä oli. Mahtoiko Angel olla siinä kertojana? Joka tapauksessa leppoisaa luettavaa, jossa pohjavireenä myös syvempiä aiheita.

Onnittelut! Olet löytänyt aarteen, kiertävän bookcrossing-kirjan!
Lue, journaloi ja vapauta uudelleen.

Kirja etsii lukijaa Bc-miitistä. Jos ei löydä, vapautunee jonnekin.

Nappasin kirjan mukaani Café Qwenselin miitistä. Tarkistuksen jälkeen huomaan lukeneeni myös ykkösosan.

Jotenkin tämä kirja ei nyt oikein uponnut, se oli jotenkin niin opettavainen. Leppoisaa kerrontaa joo, ja tärkeitä aiheita, mutta ei minun juttuni kuitenkaan. No, sainpa Eswatinin (tässä kirjassa vielä Swazimaa) maailman ympäri -haasteeseen.

Kirja taitaa jatkaa matkaansa toivelistayllärinä.

Paljon kiitoksia tästä toivekirjasta! Hyvää kesää!

Oikein hyvä ja tärkeä tarina, vaikkei mielestäni Kigalin kakkukaupan huikealle tasolle yltänytkään.

Hippakirja matkaa seuraavalle lukijalle. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos toivekirjasta!