Takakannesta:

Värikäs lukuromaani katkeransuloiselta 1960-luvulta, ajalta jolloin koti oli naisen valtakunta.

Trondheimilaisen kerrostalon A-rapun rouvilla on yhteinen vihollinen: neljännen kerroksen Peggy-Anita Foss, joka siivoaa perjantaisin alasti ja ostaa arkenakin valmista leipää. Mutta yhdessä suhteessa Fossin hempukka on samanlainen kuin muutkin rouvat: kukaan heistä ei käy töissä kodin ulkopuolella. Puuhaa kyllä riittää ilmankin. Pölynimurin ja pakastimen kaltaiset uusmuotiset keksinnöt tuntuvat vain lisäävän perheenäidin työtaakkaa. Vaan onko säntillinen taloudenpito sittenkään onnen tae?

Berliininpoppelit-trilogialla valloittanut Anne B. Ragde kuvaa kotitakkien ja kestävien kampausten sävyttämää arkea niin osuvasti, että nykynaista naurattaa - ja hirvittää. Pitkälle on tultu!

En voi sanoa pitäneeni tästä kirjasta kovinkaan paljon. Odotin tämän olevan parempi. 1960-luvun kuvaus oli kuitenkin mielenkiintoinen asia tässä. Mutta enpä kyllä olisi halunnut olla kotirouva 1960-luvulla! Kirjassa kerrottiin naapurustosta, jokaisesta perheestä erikseen, ja henkilöt menivät minulla sekaisin. Minua kyllästytti lukea siivouksesta, tiskauksesta, ruoanlaitosta ja naapurien kyttäämisestä. Päällimmäisenä jäi mieleen myös se, että oikeastaan kaikki aikuiset polttivat tupakkaa! Yritin lukea tämän kirjan mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen tarttumaan johonkin parempaan kirjaan tämän jälkeen. :)

Luin vuosia sitten Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogian, josta pidin tosi paljon. Sen jälkeen suomeksi ilmestynyt Satunnaista seuraa oli taas jotain ihan muuta, ei juurikaan minun mieleeni, kuten ei tämä viimeisinkään Ragden kirja.

Valitsit tämän kirjan Rantakassista. Hyviä kesää ja mukavia lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta! Vaikuttaa erityisen paljon rantaromaanilta, joten ei kun vaan baanalle!